Meriviljely on prosessi, jossa kasvatetaan, kasvatetaan ja korjataan eläimiä ja kasveja kaupalliseen käyttöön. Vesiviljely voi tapahtua ihmisen tekemissä vesistöissä tai olemassa olevissa vesiväylissä. Meriviljelyllä tarkoitetaan merieläinten, kuten katkarapujen, lohen, ostereiden ja simpukoiden, kasvatusta.
Vesiviljely sisältää monia erilaisia viljelymuotoja. Teollisuus tuottaa hautomoista äyriäisiä ja kaloja vapautettavaksi luontoon sekä tuottaa simpukoita ja kaloja kulutukseen. Meriviljelyyn kuuluu myös lemmikkiteollisuuden kalojen tuotanto sekä monet ravitsemus- ja lääkeyhtiöiden käyttämät kasvit.
Yleisin meriviljelymuoto on nilviäisten äyriäisten tuotanto, johon kuuluu simpukoita, simpukoita ja ostereita. Tilalla kasvatettu lohi on toinen suosittu tuote vesiviljelyssä, samoin kuin katkaravut. Suurin osa näiden eläinten tuotannosta tapahtuu rannikkovesillä, mutta avomerellä on useita vesiviljelypaikkoja.
Useita erilaisia vesiviljelymuotoja ympäri maailmaa. Niihin kuuluu karjankasvatus, hammas- ja siimanviljely sekä intensiivinen vesiviljely. Jokaisella menetelmällä on etunsa ja haittansa, ja viljelijät tekevät usein valintansa sen mukaan, millaisia kaloja tai äyriäisiä he aikovat kasvattaa.
Karjankasvatus on prosessi, jossa kasvatetaan eläimiä alkuperäisessä ympäristössään. Merenkasvatukseen ei tarvita erityisiä tiloja, eivätkä eläimet saa lisärehua. Tämäntyyppinen vesiviljely toimii vain eläimille, kuten merikurkille, jotka pysyvät paikallaan kasvaessaan. Kalastus alueella on sallittu vasta sadonkorjuun jälkeen.
Hammas- ja siimanviljely tarjoaa lisärakenteita eläimille, mutta lisäruokintaa ei suoriteta. Sitä käytetään eläimille, kuten ostereille ja simpukoille. Maanviljelijät naruttavat kahden poijun ja eläinten väliset siimat joko suoraan siimalla tai siivoihin kiinnitetyissä verkkopusseissa.
Intensiivinen vesiviljely on perinteistä maataloutta lähinnä oleva vesiviljely. Eläimet elävät merikynissä tai häkeissä, ja maanviljelijä toimittaa heille ruokaa. Lohi ja tonnikala kasvatetaan usein tällä tavalla. Se on myös työvoimavaltaisin vesiviljelymuoto.
Merivesiviljelyllä on monia etuja. Niihin kuuluu hyvänmakuisten ja tasalaatuisten merenelävien tuotanto, kyky tuottaa enemmän mereneläviä pienemmässä tilassa, vähennettyjen luonnonvaraisten kalojen ja äyriäisten lukumäärä sekä maiden mahdollisuus kasvattaa omia mereneläviään vähentämällä tuonnin kysyntä. Vesiviljelyn haittapuoli on se, että joissakin maissa hallituksen valvonta ei pysy vesiviljelyn kasvun tahdissa, mikä aiheuttaa mahdollisia ympäristöongelmia. Myös joidenkin viljeltyjen merenelävien muotojen uskotaan olevan vähemmän terveitä kuin luonnosta pyydetyt kalat.