Pallomaiset tähdet ovat tiheästi pakattuja tähtiryhmiä, jotka kiertävät galaktista ydintä. Linnunradalla on tunnistettu yli 100 pallomaista klusteria, ja jossain vaiheessa niitä oli paljon enemmän. Nämä rakenteet ovat galaksin vanhimpia rakenteita, ja ne sisältävät materiaaleja, jotka voivat antaa tietoa maailmankaikkeuden iästä sen lisäksi, että ne lisäävät ymmärrystä ihmisten tietämyksestä Linnunradasta. Joitakin erittäin kauniita kuvia pallomaisista klustereista, jotka on otettu kehittyneillä teleskoopeilla, löytyy tähtitieteen verkkosivuilta.
Pallomaisen klusterin kokoonpano voi sisältää jopa miljoona tähteä, ja rakenne voi ulottua 200 valovuoden halkaisijaltaan. Joukon tähdet ovat yleensä tiheimmin pakattuja keskelle. Ajan myötä pallomaiset klusterit hajoavat, koska ne kohtaavat galaktisen ytimen. Näitä rakenteita koskevat tutkimukset näyttävät myös viittaavan siihen, että ne eivät todennäköisesti tue planeettajärjestelmiä, koska tähdet ovat riittävän lähellä toisiaan, jotta ne voisivat vetää kiertäviä planeettoja kiertoradalta.
Pallomaisessa klusterissa on vain vähän tähtienvälistä pölyä. Myös tähtien koostumus osoittaa, että ne ovat erittäin vanhoja. Tietoja klusterin koostumuksesta ja sen sisällöstä voidaan saada kuvantamismenetelmillä, mukaan lukien röntgen-, infrapuna- ja muulle näkymättömälle säteilylle herkkien teleskooppien käyttö. Tämäntyyppiset havainnot voivat tarjota arvokasta tietoa monista muista maailmankaikkeuden esineistä sen lisäksi, että ne tuottavat upeita visuaalisia kuvia, jotka herättävät usein yleisön kiinnostuksen tieteeseen, minkä vuoksi niitä käytetään tieteellistä tutkimusta tukevien ohjelmien mainostyökaluihin.
Ensimmäinen havaittu pallomainen rypäle havaittiin 1600 -luvun puolivälissä, vaikka kesti kauemmin, ennen kuin ihmiset ymmärsivät, että nämä tiukat valopisteet sisälsivät tuhansia tähtiä. Teleskooppien erottelukyvyn parantuessa ihmiset oppivat enemmän etäisistä esineistä, jotka aiemmat tähtitieteilijöiden sukupolvet olivat tallentaneet ja tunnistaneet, mutta eivät täysin ymmärtäneet. Paremmat teleskoopit antoivat myös tutkijoille mahdollisuuden tunnistaa lisää rakenteita, jotka oli aiemmin piilotettu.
Maapallojoukot on tunnistettu myös muissa galakseissa. Tutkijat ovat myös tunnistaneet nuorempia pallomaisia klustereita, joiden avulla he voivat oppia lisää siitä, miten nämä rakenteet muodostuvat ja miten ne vaihtelevat ajan myötä. Kaikki tämä tieto voi olla erittäin hyödyllistä ihmisille, jotka yrittävät oppia lisää maailmankaikkeuden alkuperästä tai jotka ovat yksinkertaisesti kiinnostuneita selittämään maailmankaikkeuden olemassa olevia ilmiöitä.