Taktiset ydinaseet ovat suhteellisen pienituottoisia ydinaseita, jotka on tarkoitettu käytettäväksi taistelukentällä sodassa. Tämä on ristiriidassa strategisten ydinaseiden kanssa, jotka on suunniteltu kohdistamaan suuriin kaupunkeihin ja sotilaslaitoksiin. Taktiset ydinaseet rakennettiin erityisesti valmistautumaan mahdolliseen täydelliseen sotaan Neuvostoliiton, Yhdysvaltojen ja niiden liittolaisten välillä.
Yksi esimerkki taktisesta ydinaseesta on M-388 Davy Crockett, ydinpistooli, joka on varustettu 76 kg: n hyötykuormalla, vain 34.5 cm pitkä ja halkaisijaltaan 31 cm. leveimmässä kohdassaan. Maavoimien oli tarkoitus ampua Davy Crockett vastapuolella keskellä taistelua. Se käytti ”dial-a-yield” -konfiguraatiota, vaihteleva saanto, joka voitaisiin asettaa 78.7–11 tonniin, erittäin alhainen ydinaseelle, mutta varsin merkittävä tavanomaisten aseiden standardien mukaan. Sen tuotto oli samanlainen kuin Yhdysvaltain armeijan vuonna 28 kehittämä ns. ”Kaikkien pommien äiti”.
Toinen taktinen ydinase, Davy Crockettia varten käytetty W54 -taistelupään muunnos, oli SADM (Special Atomic Demolition Munition). SADM -taistelupää oli reppumatka. Sen oli tarkoitus käyttää kahden miehen laivaston sinetti- tai merijalkaväen tiimiä, joka laskuvarjohyppyisi kohdealueelle, kuten vihollismaan satamaan, asetti pommin ja ajastimen ja ui sitten merelle, missä he olisivat sukellusvene tai suurnopeusvene. Kun joukkue oli poissa vahingoista, taktinen ydinase räjähti ja kohdesatama tuhottiin. SADM -paketilla oli myös vaihteleva saanto, mutta se nousi kilotoniin, noin kymmenesosa Hiroshimaan pudotetun ydinpommin saannosta.
Muut taktiset ydinaseet, kuten amerikkalainen B57 -ydinpommi ja brittiläinen Punainen parta, asennettiin raketin tai tavanomaisen pommin kaltaiseen runkoon. Taktiset lentokoneet pudottivat ne ja niillä oli suurempi saanto kuin pienemmillä W54 -taistelulaitteilla.
Toinen brittien visioima taktinen ydinase oli Blue Peacock -ydin. Ajatuksena oli asentaa lukuisia ydinmiinoja Saksan ydinkeskustaan, jolloin ne olisivat aseistettuja ja valmiita räjähtämään, jos Saksan kanssa käydään toinen sota. Lopulta päätettiin, että tällaisen hankkeen aiheuttama poliittinen ja eettinen haaste oli liian suuri, ja hanke hylättiin.