Digitaalinen signalointi on koodattujen jännitteiden tai virtojen vaihto kahden moduulin tai laitteen välisen ohjausviestinnän aikaansaamiseksi. Se alkoi varhaisessa lennätyksessä ja puhelimessa erittäin pienellä nopeudella. Myöhemmin digitaalinen signalointi oli olemassa rinnakkaisissa rajapinnoissa laitteiden välillä ja myöhemmin sarjamuotoisena tietovirrana. Digitaalinen merkinanto voi tarjota uusia ratkaisuja jokapäiväisessä elämässä. Uusille tuotteille ja palveluille on monia mahdollisuuksia sekä viestinnässä että automaatiossa.
Varhainen lennätin, joka alkoi 1800 -luvun lopulla, oli sarja pisteitä ja viivoja, jotka edustivat koodattuja merkkejä, joita voitaisiin pitää hitaana digitaalisena signalointina. Myöhemmin puhelinjärjestelmät käyttivät toista hidasta signalointia päälle/pois -koukkuun ja pulssivalintaan. Keskeyttämällä linjavirran puhelimen käyttäjä pystyi ilmoittamaan valitut numerot. 1900 -luvun loppuun mennessä rinnakkainen digitaalinen signalointi oli hyvin yleistä tietokonelaitteiden ja lisälaitteiden, kuten tulostimien ja kiintolevyjen, moduulien välillä. Esimerkiksi transistori-transistorilogiikka (TTL) -laitteet olivat erittäin suosittuja digitaalipiiriperheitä, jotka käyttivät 0-5 voltin tasavirtaa (VDC) digitaalisen signaloinnin vakiotasoina.
Vuodesta 2011 lähtien tietojenkäsittelyssä ja viestinnässä käytetyssä digitaalisessa signaloinnissa oli satoja muunnelmia. Avoimen järjestelmän yhteenliittämisen (OSI) kerrostettu arkkitehtuuri on ottanut käyttöön signalointiprotokollia, jotka on upotettu muihin signalointiprotokolliin. Digitaaliset signaalimuuntimet ovat saaneet monia muotoja, kuten langallisen Internetin muuttamisen langattomiksi Internet -palveluiksi.
Digitaalisen television (TV) signaali lähetetään nyt langattomasti ja digitaalisena kaapelisignaalina. Digitaaliset televisiot voivat vastaanottaa signaaleja suoraan, kun taas analogiset televisiot voivat käyttää muunninta. Digitaalinen TV -signaali johtaa erittäin selkeään kuvaan, jossa ei ole minkäänlaista kohinaa tai vääristymää analogisissa TV -järjestelmissä.
Digitaalinen signaalinkäsittelytekniikka on parantanut huomattavasti tapaa ja nopeutta, jolla analoginen muunnetaan digitaaliseksi. Digitaalinen signaaliprosessori (DSP) käyttää erittäin nopeita sisäänrakennettuja analogia-digitaalimuuntimia, ja DSP-yksiköitä voidaan käyttää ryhmissä nopeuden puutteen kompensoimiseksi. Digitaalista signaalia parannetaan edelleen kehittämällä parempia ja nopeampia DSP -yksiköitä ja komponentteja. Televisiossa tämä ei ainoastaan anna selkeämpää kuvaa, vaan mahdollistaa myös interaktiivisen television ja videon tilaamisen. Koti -katseluohjelma voi ilmoittaa TV -asemalle valinnoista ja vastauksista, mikä tunnetaan vuorovaikutteisena tilana.