Meridiaaniympyrä, jota kutsutaan myös kauttakulkuympyräksi, on tähtitieteessä käytetty laite, jolla mitataan tähden sijainti sen kulkiessa tai ylittäessä paikallisen meridiaanin. Tarkkailijan näkökulmasta paikallinen meridiaani on suuri ympyrä, joka kulkee zenitin läpi, piste suoraan yläpuolella, ja pohjoiset ja eteläiset taivaan navat, jotka ovat projektioita maan navoista. Laite on asennettu siten, että havainnot voidaan tehdä vain horisontin ja zenitin välisen meridiaanin pitkin. Meridiaanirenkaalla, joka kehitettiin ensimmäisen kerran 17 -luvun lopulla, on ollut tärkeä rooli astrologiassa, tähtitieteellisten kappaleiden sijaintien ja liikkeiden mittaamisessa.
Instrumentit ovat tyypillisesti tulenkestäviä teleskooppeja, joiden linssin halkaisija on alle 8 tuumaa (noin 20 cm). Okulaarin läpi katsottuna näkökenttä voidaan jakaa hienoilla viivoilla, jotka ovat yhdensuuntaisia meridiaanin kanssa. Perinteisesti niitä käytettiin tähtien läpikulun mittaamiseen ja sen hetken määrittämiseen, jolloin se oli paikallisella pituuspiirillä. Nykyaikaisessa pituuspiirissä nämä mittaukset tehdään sähköisesti ja laskutoimitukset suoritetaan tietokoneella.
Havainnot meridiaaniympyrän kanssa mittaavat myös deklinaatiota ja oikeaa nousua, kaksi koordinaattia, jotka määrittävät pisteen taivaalla päiväntasaajan koordinaatiston avulla. Deklinaatio on kohteen etäisyys taivaan päiväntasaajan pohjois- tai eteläpuolelle, maapallon päiväntasaajan projekti, ilmaistuna asteina. Tätä asemaa voidaan kuvata leveysasteen tähtitieteelliseksi vastineeksi. Varhaiset tähtikartat rakennettiin käyttäen meridiaanipiiriä mittaamaan kauttakulku- ja taantuma -aikaa.
Oikea ylösnousemus, joka tunnetaan myös nimellä tuntikulma, on sijainnin mitta itään päin taivaallista päiväntasaajaa pitkin kevätpäiväntasauksesta eli kohdasta, jossa aurinko ylittää sen keväällä. Asento muuttuu ajan myötä, joten oikea nousu on kirjattava viittaamalla havaintovuodeen. Se voidaan mitata asteina tai tunteina, jolloin 24 tuntia on 360 astetta. Kun kartoitat taivasta, tämä sijaintimittaus on maallisen pituuspiirin analogi.
Astrologian lisäksi meridiaaniympyrällä on käytännön sovelluksia maapallolla. Tarkkailemalla tunnettujen tähtien pituuspiirejä voidaan laskea paikallinen pituusaste ja aika. Tällaiset havainnot olivat tarkin tapa määrittää aika ennen atomikellon kehittämistä.
Tekninen kehitys on lisännyt meridiaanipiirien tarkkuutta huomattavasti, ja suuri osa niiden toiminnasta on nyt automatisoitu. Euroopan avaruusjärjestön Hipparcos -satelliitin avulla toteutettiin avaruusalusta kauttakulkuympyrän tyyppisille mittauksille. Kanariansaarten Carlsburgin meridiaaniteleskooppi on moderni, automatisoitu laite, jota käytetään tarkentamaan aiempia havaintoja ja kirjaamaan asteroidien sijainnit.