Kartat, kaaviot ja kenttäpiirrokset, jotka liittyvät maanmittaukseen ja muihin asiaan liittyviin tehtäviin, tehdään tasopöydällä, pöydällä, jolla on kiinteä pinta ja joka voidaan helposti tasata korkeussäädettävien jalkojensa avulla. Pöydän pinta on asennettu jalustasarjaan, joka kääntyy mihin tahansa suuntaan käytettäväksi alidadin kiinnityspohjana, joka on teleskooppinäköinen mittauslaite. Pöytäpinnat ovat yleensä joko 18 x 24 cm tai 45.7 tuumaa 61 tuumaa tai 24 tuumaa 31 senttimetriä 61 tuumaa 78.7 tuumaa ja korkeus on säädettävissä. Lentoasemapöydän sijoituspaikan kriteereihin kuuluu näköyhteys, joka ottaa huomioon mahdollisimman monet maaston tai rakennuksen pääkohdista.
Tasotaso voidaan suunnata havaitsemalla näkyvä kohta, joka on jo piirretty, tai käyttämällä kompassia pohjois-eteläsuuntaan. Suora viiva reunaa pitkin, joka on yhdensuuntainen näkölinjan kanssa, antaa piirretyn suunnan alkuperäisestä pisteestä haluttuun pisteeseen etäisyyden ja suunnan piirtämiseksi. Alidade on suora reuna, johon on kiinnitetty teleskooppinähtäin tai todelliset teleskoopit. Stadiakaari on pystysuora ja vaakasuora mittauslaite, joka on asennettu teleskooppilinssin päälle. Tasopöytämittauksessa käytetään teleskooppilinssissä olevia stadiakaari- ja ristikarvoja, jotka luetaan ja kerrotaan stadiavälikerroimella.
Näkökorkeudet voidaan mitata ja kartoittaa viivoiksi tasopöydän pinnalle kiinnitetylle paperille. Etäisyydet ja erot korkeusmittauksissa voidaan siten ottaa paikan päällä tasopöytämittauksissa valmiiden mittakaavojen tuottamiseksi. Suuremmilla rakennushankkeilla on mahdollista perustaa useita tasopöytäasemia projektin eri puolien mittaamiseen.
Koska rantaviivoja käytetään merikarttojen valmistuksessa, National Oceanic and Atmospheric Administration (NOAA) tarvitsi kartoittaakseen Yhdysvaltojen rannikkoalueiden alueelliset ja merirajat karttojen luomiseksi ja välttämättömäksi referenssiksi rannikkoalueiden luonnonvarojen hallinnassa. Rannikkojen lisäksi myös rannikkovesistä ja kaikista merellä sijaitsevista tiedossa olevista vaaroista oli tehtävä rannikon lisäksi myös hydrografisia tutkimuksia. Vuodesta 1834 lähtien merenpinnan yläpuolella olevia luonnonpiirteitä kartoitettiin käyttäen tasopöytiä alusten hinattavilla asemilla. Tasopöydän kartoitusasemia käytettiin seuraavien 20 vuoden aikana kaikkien rantaviivan topografisten karttojen täyttämiseen.