Ydinaseet ovat luultavasti tuhoisimpia aseita, joita maailma on koskaan nähnyt. Ne ovat riittävän tehokkaita antamaan jollekin puolelle ratkaisevan edun, jos niitä käytetään riittävästi ja riittävän erilaisilla toimitusmenetelmillä. Tämän vuoksi ydinvaltiot – Yhdysvallat, Venäjä, Kiina, Ranska, Iso -Britannia, Intia, Pakistan ja Israel – ovat haluttomia luopumaan niistä. Jos ydinsota syttyisi, mitä toimitustapoja käytettäisiin? Hämmentävä kysymys, mutta kannattaa harkita geopoliittisten vaikutusten vuoksi.
Ydinaseille on saatavilla neljä ensisijaista toimitusvaihtoehtoa, joista jokaisella on omat etunsa ja haittansa. Ilmeisin on asennettu ohjukseen. Kaikissa ydinvaltioissa on vähintään keskimatkan ballistisia ohjuksia (kantama 3,300-5,500 km), ja useimmilla on mannertenvälisiä ballistisia ohjuksia (kantama yli 5,500 km). Nämä ohjukset ammuttaisiin joko sotilastukikohdista tai sukellusveneistä. Sukellusveneet tarjoavat tappavimman hyökkäysvaihtoehdon, koska ne ovat erittäin salaa ja ovat vähemmän alttiita ensimmäiselle iskulle kuin paikallaan oleva ohjuslahti. Jos ei olisi sukellusveneitä, voisi olla mahdollista voittaa ydinvaltio ydinaseen ensimmäisellä iskulla yksinkertaisesti ydinaseella sen kaikki ohjuspaikat.
Toinen ydinaseiden toimitusvaihtoehto olisi käyttää korkean tason pommikoneita, kuten B-2. Tätä vaihtoehtoa käytettiin Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommituksissa toisen maailmansodan viimeisinä viikkoina. Nykyään pommikoneet ovat hyvin salaa ja lentävät korkealla. Heitä luultavasti käytetään lentämään jatkuvasti ympyröissä maailman valtamerien yli – emme tiedä. Tämä antaisi heille mahdollisuuden välttyä ensimmäisiltä iskuilta. Yhdysvallat ylläpitää erilaisia tukikohtia eristetyillä saarilla ympäri maailmaa antaakseen kansakunnalle potentiaalisen etumatkan ydinaseiden käyttöönotossa sodan yhteydessä. Yhdessä B-2-pommikoneessa voi olla 16 ydinaseita.
Muut ydinaseiden käyttöönottomenetelmät olisivat teatterikohtaisia, ja ne olisi suunniteltu enemmän tai vähemmän tavanomaisten joukkojen käyttöön voimakkaan sodan kuumuudessa. Tämä tuo meidät kahteen muuhun käyttöönottomenetelmään – perinteisiin risteilyohjuksiin ja laasteisiin. Näillä ”taktisilla ydinaseilla” olisi pienempi tuotto kuin ohjuksilla tai pommikoneilla lähetetyillä suurilla pommeilla, ja ne olisi suunniteltu käytettäväksi tulevia vihollisvoimia vastaan. Kylmän sodan aikana Saksaan sijoitettiin lukuisia ydinlaastilla varustettuja Yhdysvaltain joukkoja, jotka olivat valmiita hyökkäämään Neuvostoliittoa vastaan, jos ne hyökkäävät Eurooppaan. Nykyään laastipohjainen lähestymistapa on suurelta osin poistettu käytöstä kehittyneempien ja pitkän kantaman toimitusjärjestelmien hyväksi.