Bioliuotus on bakteerimikro -organismien käyttö jalometallien, kuten kullan, erottamiseksi malmista, johon se on upotettu. Vaihtoehtona sulatukselle tai paahtamiselle kaivostyöläiset käyttävät bioliuotusta, kun malmin metallipitoisuudet ovat pienemmät ja he tarvitsevat tehokkaan, ympäristöystävällisen menetelmän sen uuttamiseksi. Bakteerit syövät mineraaleissa olevia ravinteita ja erottavat siten metallin malmista. Muita metalleja, joita tavallisesti uutetaan bioliuotuksella, ovat hopea, sinkki, kupari, lyijy ja uraani.
Käyttää erityisiä mikro -organismeja
Tämä prosessi toimii, koska erityiset mikro -organismit vaikuttavat mineraaliesiintymiin. Nämä mikro -organismit ovat katalyyttejä nopeuttaakseen malmin luonnollisia prosesseja. Tässä prosessissa useimmin käytetyt bakteerityypit ovat Leptospirillum ferrooxidans, Thiobacillus ferrooxidans ja tietyt Acidianus-, Sulfolobus- ja Sulfobacillus -lajit.
Hapetus
Bakteerit käyttävät kemiallista reaktiota, jota kutsutaan hapetukseksi muuttaakseen metallisulfidikiteet sulfaateiksi ja puhtaiksi metalleiksi. Nämä malmin osat koostuvat arvokkaasta metallista, rikin jäännöksestä ja muista happamista kemikaaleista. Lopulta jäteliuokseen kertyy tarpeeksi materiaalia suodattamaan ja konsentroimaan se talteenotettavaksi metalliksi.
toteutettavuus
Joillekin metallityypeille, kuten kuparille, bioliuotus ei aina ole taloudellisesti kannattavaa tai riittävän nopeaa edes alhaisilla kustannuksilla. Tietyillä alueilla maailmassa tai muiden metallien kanssa tätä yksinkertaista, tehokasta ja edullista menetelmää pidetään kuitenkin fiksuna valintana. Esimerkiksi kehitysmailla ei usein ole infrastruktuuria tai pääomasijoituksia sulatuksen aloittamiseksi, mutta niiden maa sisältää tarpeeksi malmia, jotta sen louhinta voi parantaa merkittävästi niiden kansantaloutta. Monet tutkijat uskovat, että bioliuotusta voidaan jonain päivänä käyttää metallien, kuten sinkin ja nikkelin, louhintaan kuussa.
Vähäinen vaikutus ympäristöön
21 -luvun alussa noin 20% maailman uutetusta kuparista tuli bioliuotuksesta. Kaivosyhtiöiden on oltava varovaisia pilaantumiselta, joka voi johtua pohjavesilähteeseen joutuvista ratkaisuista. Kaiken kaikkiaan bioliuotus tuottaa kuitenkin suhteellisen pienen määrän ilmansaasteita ja vaurioittaa vain vähän geologisia muodostumia, koska bakteerit esiintyvät siellä luonnollisesti. Ihanteellisen metallikerrostuman on sallittava tietty määrä vettä kallioon bakteerien kuljettamiseksi. Sen tulisi kuitenkin olla vettä läpäisemättömän kiven ympäröimä varmistaakseen, ettei pohjavesi saastu rikkiä.