On monia erilaisia tapoja tuottaa sähköä. Kukin menetelmä käsittää turbiinin käytön kehruun ja kineettisen energian muuttamiseksi sähköenergiaksi. Sähköä syntyy, kun turbiini liikuttaa suurta magneettia erittäin suuren langan ympärille. Tämä liike toimii langan sähköistämiseksi. Energia työnnetään sitten pois generaattorista erityisten muuntajien kautta.
Höyryä, polttokaasuja ja vettä käytetään yleisesti turbiinien kääntämiseen sähkön tuottamiseksi. Voidaan käyttää myös tuulta. Höyryä käytettäessä fossiilisia polttoaineita, kuten öljyä, kaasua tai hiiltä, poltetaan usein höyryn muodostamiseksi vedestä. Höyryä käytetään sitten turbiinin pyörimiseen.
Joskus ydinvoimaa käytetään höyryn luomiseen turbiinien kääntämiseksi. Kun käytetään ydinvoimaa, uraani hajoaa toisistaan, jolloin syntyy lämpöenergiaa. Lämpöenergia levitetään veteen, jolloin syntyy höyryä käytettäväksi turbiinin kääntämiseen.
Polttokaasuja voidaan käyttää sähkön tuottamiseen. Tällaisissa tapauksissa kaasuturbiinia käytetään maakaasun tai vähärikkisen öljyn polttamiseen. Polttoaine sekoitetaan paineilmaan ja poltetaan polttokammioissa. Näihin kammioihin muodostuu korkeapaineisia polttokaasuja, jotka levitetään sitten turbiiniin aiheuttaen sen kääntymisen.
Joskus vettä käytetään sähköntuotannossa. Tällaisessa tapauksessa vesi putoaa turbiinin siipiin ja kääntää sitä. Tämä vaatii uskomattoman suuren määrän vettä, joka yleensä saadaan säiliöstä tai järvestä. Vesistö on sijoitettava turbiinia korkeammalle, jotta sen valtavat siivet voidaan kääntää.
Kun sähkö on luotu, se kulkee muuntajaan ja muuttuu matalasta korkeajännitteeksi. Tämä on tärkeä askel, koska se antaa sähkölle voiman, jota se tarvitsee matkustaakseen voimalaitoksesta sen päätepisteisiin. Suurjännitevirta liikkuu paksujen siirtolinjojen sisällä.
Voimansiirtotornit pitävät kulkevan virran korkeana maanpinnan yläpuolella, ja eristimiä käytetään pitämään energia siirtolinjoissa. Siirtotornit ja eristeet ovat elintärkeitä sähkön turvallisen kuljetuksen varmistamiseksi.