Biologiassa agglutinaatiolla tarkoitetaan hiukkasten kasaantumista yhteen. Tämä prosessi on erityisen tärkeä osana immuunijärjestelmää, vasteprosessia, jota organismi käyttää taistelussa tauteja vastaan. Hemagglutinaatiolla, punasolujen kasautumisella, on erityisiä sovelluksia lääketieteessä, jossa sitä käytetään määrittämään veriryhmä ja löytämään tarttuvien virusten tai bakteerien pitoisuus verenkierrossa.
Kehoon tulevat vieraat bakteerit tai virukset sisältävät erityisiä komponentteja, joita kutsutaan antigeeneiksi, jotka laukaisevat immuunivasteen isännässä. Valkosolut kehossa tuottavat vasta -aineina tunnettuja proteiineja vastauksena antigeenien läsnäoloon. Vasta -aineet sitoutuvat antigeeneihin avaimen ja lukon kaltaisen rakenteellisen mekanismin kautta ja voivat joko neutraloida antigeenin suoraan tai merkitä sen immuunijärjestelmän tuhoamaan.
Agglutinaatio on yksi tapa, jolla vasta -aineet merkitsevät antigeenit tuhoutumiseen. Vasta -aineilla on vähintään kaksi kohtaa, joihin antigeeni voi sitoutua, joten ne kykenevät sitoutumaan useamman kuin yhden bakteerin tai viruksen kanssa. Kun näin tapahtuu, hyökkäävät hiukkaset alkavat agglutinoitua tai muodostaa paakkuja vasta -aineverkoston kautta. Kokkareista tulee lopulta liian suuria pysyäkseen liuoksessa verenkierrossa ja saostumaan liuoksesta.
Kun hiukkaspalat ovat riittävän suuria, niistä tulee helppo saalis fagosyyteille – eräänlaiselle valkosolulle, joka nielee vieraita aineita. Fagosyytit nauttivat ja hajottavat paakun, mikä neutraloi sairauden uhan. Tällä tavoin agglutinaatio mahdollistaa kehon aseiden riisumisen ja haitallisten hyökkäävien hiukkasten poistamisen.
Hemagglutinaatio sitä vastoin ei ole luonnossa tapahtuva prosessi kehossa, vaan sitä käytetään molekyylibiologian määritysten ja testausprosessien suorittamiseen. Veriryhmä määritetään tämän prosessin kautta. Veren kirjoittamisessa lisätään spesifisiä vasta -aineita, jotka sitoutuvat tietyntyyppisiin punasoluihin. Jos vasta -aine sitoutuu näytteen punasoluihin, agglutinaatio tapahtuu ja veriryhmä voidaan vahvistaa sen perusteella, mitä vasta -ainetta käytettiin.
Bakteerien tai virusten pitoisuus näytteessä voidaan joskus määrittää käyttämällä hemagglutinaatiomääritystä. Tietyt bakteerit ja virukset sisältävät yhdisteitä, joiden avulla ne voivat sitoutua punasoluihin muodostaen paakkuverkoston. Määrityksessä laimennettu virusnäyte lisätään laimennettuun verinäytteenä ja agglutinaation annetaan tapahtua noin 30 minuutin ajan. Viruksen pitoisuus voidaan määrittää laskemalla seka- näytteeseen muodostuneiden paakkujen tai ristikkojen lukumäärä.