Samarium on harvinaisten maametallien metallikemiallinen elementti. Metallin käyttö oli rajoitettua 1950 -luvulle asti, jolloin kehitettiin menetelmä sen eristämiseksi, jolloin puhdas samarium saatettiin kaupalliseen käyttöön. Tämä elementti on luonteeltaan suhteellisen harvinainen, ja sitä esiintyy tyypillisesti mineraaliyhdisteissä, jotka on käsiteltävä sisälle jääneiden malmien poistamiseksi. Keskiverto ihmiset ovat harvoin vuorovaikutuksessa tämän aineen kanssa, koska sitä ei käytetä yleisesti kulutustavaroissa.
Puhdas samarium on vaaleanharmaa, ja siinä on kaksi allotrooppista muotoa, mikä tarkoittaa, että puhtaan elementin kiteinen rakenne voi muuttua eri olosuhteista riippuen. Siinä on myös useita isotooppeja, ja useilla alkuaineen oksideilla on myös kaupallista arvoa. Puhdas elementti hapettuu helposti, jopa sellaisissa väliaineissa kuin mineraaliöljy, ja se voi syttyä spontaanisti oikeissa lämpötilaolosuhteissa. Tämän aineen atominumero on 62, ja se tunnistetaan symbolilla Sm elementtien jaksollisessa taulukossa.
Elementin olemassaolon löysi ensimmäisen kerran vuonna 1853 Jean Charles Galissard de Marignac, kun se löydettiin Ural -vuorilta, vaikka Paul Emile Lecoq de Boisbaudran eristi sen puhtaassa muodossa vasta vuonna 1879. Etelä-Carolinan kaivos tuotti tähän mennessä myös samariumia sisältäviä malmeja ja mineraaleja. Se on nimetty Venäjän kaivosinsinöörikorpuksen entisen päällikön Vasili Samarski-Bykhovetsin mukaan. Tämä tekee tästä elementistä ensimmäisen, joka on nimetty elävälle henkilölle. Tämä suuntaus seuraa muita elementtejä tulevaisuudessa.
Teollisesti samariumia käytetään lisäaineena joissakin lasereissa, ja se näkyy myös lasin lisäaineena, joka on suunniteltu absorboimaan infrapunaenergiaa. Sitä käytetään myös ydinreaktoreissa, osassa keramiikkaa ja valaistuksessa. Lääketieteessä käytetään yhtä samariumin radioaktiivista isotooppia, ja elementtiä käytetään myös magneeteissa ja joissakin metalliseoksissa. Se sekoitetaan usein kobolttiin vahvan magneettiseoksen aikaansaamiseksi.
Samariumin turvallisuudesta on tehty vain vähän tutkimuksia. Sen oletetaan olevan lievästi myrkyllinen, kuten muutkin aineet sen alkuaineperheen, johon se kuuluu. Yleisesti ottaen metalliesineitä käsiteltäessä ihmisten tulisi välttää hengittämästä kuumennuksesta syntyviä höyryjä tai hienoa pölyä metallista, jos se leikataan tai hiotaan. Jotkut isotoopit ovat myös selvästi myrkyllisiä, ja niitä on käsiteltävä varoen.