Kinemaattinen viskositeetti on nesteiden ja kaasujen ominaisuus, joka osoittaa kuinka helposti tietty aine voi virrata. Käytännössä se liittyy läheisesti siihen, kuinka paksu aine on. Sekä absoluuttinen että kinemaattinen viskositeetti muuttuvat lämpötilan mukaan.
Kinemaattisen viskositeetin saamiseksi aineen absoluuttinen viskositeetti jaetaan sen tiheydellä. Kinemaattista viskositeettia edustaa kreikkalainen nu -kirjain, joka muistuttaa ”v”: tä; absoluuttista viskositeettia edustaa mu, joka muistuttaa “u”; ja tiheyttä edustaa rho, joka muistuttaa “p”: tä. Yhtälö on siis v = u/p.
Absoluuttinen viskositeetti, jota kutsutaan myös dynaamiseksi viskositeetiksi, mittaa aineen virtauskestävyyttä. Se määritetään kokeellisesti kerrostamalla neste tai kaasu kahden levyn väliin ja kohdistamalla tunnettu määrä painetta ylälevyn siirtämiseksi – dynaaminen viskositeetti riippuu paineesta, levitysajasta ja levyn liikkumisetäisyydestä aika. Dynaaminen tai absoluuttinen viskositeetti perustuu kansainvälisen yksikön (SI) pascal-sekuntien (Pa*s) yksikköihin, mikä tarkoittaa, että jos 1 Pa: n paine kohdistetaan 1 sekunniksi, levy liikkuu saman etäisyyden kuin kahden levyn välinen etäisyys. Centipoise (cP) on myös yleinen dynaamisen viskositeetin yksikkö – 1 cP on veden viskositeetti huoneenlämpötilan ympärillä. Keisarillisia yksiköitä, punta sekuntia neliöjalkaa (lb*s/ft^2), käytetään hyvin harvoin.
Tiheys mittaa aineen massaa suhteessa sen tilavuuteen, mikä tarkoittaa, että sillä on massayksikköä tilavuutta kohti. Yksiköt ovat kg/m^3 SI -yksiköissä tai etanoita/ft^3 keisarillisissa yksiköissä. Tiheys voidaan ymmärtää vertaamalla sitä painoon-pala tiheämpää materiaalia painaa enemmän kuin samankokoinen kappale vähemmän tiheää materiaalia.
Koska kinemaattinen viskositeetti on dynaaminen viskositeetti jaettuna tiheydellä, sillä on neliömetriä sekunnissa (m^2/s) SI -järjestelmässä tai neliöjalkaa sekunnissa (ft^2/s) keisarillisessa järjestelmässä. Mitä tulee absoluuttiseen viskositeettiin, keisarillisia yksiköitä ei käytetä lähes koskaan. Centistokes (cSt) ovat yleisesti käytettyjä yksiköitä – yksi cSt on veden kinemaattinen viskositeetti noin huoneenlämpötilassa. Yksi cSt on 10^-6 m^2/s.
Lämpö vaikuttaa materiaalin ominaisuuksiin, joten molemmat viskositeettityypit muuttuvat korkeammissa lämpötiloissa. Kuumennettaessa neste virtaa helpommin ja siten viskositeetti pienenee. Kinemaattinen viskositeetti vaikuttaa jonkin verran vähemmän kuin absoluuttinen viskositeetti, koska lämpö vähentää myös tiheyttä, koska molekyylit liikkuvat kauemmas toisistaan aineen kuumennettaessa. Kaasujen viskositeetti kasvaa korkeammissa lämpötiloissa – kun kaasu laajenee, se painaa enemmän levyä, mikä vaikeuttaa liikkumista.