Geenisäätely on prosessi, jossa solu määrittää, mitä geenejä se ilmentää ja milloin. On olemassa useita syitä, miksi yksisoluisista eläimistä sinivalaisiin osallistuvat organismit osallistuvat tähän prosessiin, ja geenien säätely on kiinnostava aihe joillekin tutkijoille, jotka haluavat tietää enemmän prosessin toiminnasta ja mitä tapahtuu, kun se menee pieleen .
Yksi helpoimmista tavoista havainnollistaa geenisäätelyä on puhua siitä ihmisillä. Jokainen solu ihmiskehossa sisältää täydellisen kopion kyseisen henkilön DNA: sta ja kymmeniä tuhansia mahdollisesti elinkelpoisia geenejä. Kaikkia näitä geenejä ei voida ilmentää kerralla, joten solujen on päätettävä, mitkä geenit otetaan käyttöön ja mitkä geenit sammutetaan. Esimerkiksi ihosolu käynnistää geenit, jotka tekevät siitä ihosolun, kun taas luusolu jättää nämä geenit pois päältä. Kumpikaan näistä soluista ei tarvitse geenejä, jotka mahdollistavat solun erilaistumisen neuroniksi, joten myös nämä geenit jäävät pois.
Sen lisäksi, että geenin säätely on hyödyllistä solujen erilaistumiselle, se on myös arvokas solutoiminnalle. Kun solu liikkuu elämänsä aikana, sillä on erilaisia tarpeita ja toimintoja, joita voidaan käsitellä tämän prosessin avulla sen määrittämiseksi, mitkä geenit ilmentyvät ja milloin. Samoin solut voivat sopeutua ympäristön muutoksiin, kuten vammaan, joka vaatii korjaamista aktivoimalla uusia geenejä. Solulle geenisäätely voidaan suorittaa useilla eri tavoilla, joista yksi yleisimmistä on yksinkertaisesti RNA -transkription esiintymisnopeuden säätely. Geenit voidaan myös deaktivoida muuttamalla yksittäisen solun DNA: n rakennetta kytkemään ne pois tai päälle.
Yksisoluiset organismit käyttävät tätä prosessia myös toimintojensa ja aktiivisuutensa säätämiseen. Näiden organismien on kyettävä sopeutumaan geneettiseen materiaaliin nopeasti sopeutuakseen muuttuviin olosuhteisiin ja uusiin ympäristöihin, koska sen laiminlyönti aiheuttaa paitsi solun kuoleman myös itse organismin. Geenisääntelyn ansiosta tällaiset organismit voivat tehdä asioita, joiden avulla ne voivat sopeutua vihamielisiin ja äärimmäisiin ympäristöihin ja sopeutua muutoksiin, kuten antibioottien tuomiseen ympäristöönsä.
Prosessille on myös mahdollisia terapeuttisia sovelluksia. Kun esimerkiksi tiedetään, mitkä geenit liittyvät syöpään tai geneettiseen tilaan, on teoriassa mahdollista sammuttaa nämä geenit niin, että ne eivät voi olla aktiivisia kehossa.