Alkukerrokset ovat eläimen ensisijaisia kudoskerroksia, jotka määritellään soluryhmiksi. Sienillä on vain yksi alkukerros, cnidarians (meduusoja ja sukulaisia) kaksi, kun taas kaikilla muilla eläimillä on kolme. Eläimiä, joilla on kaksi alkukerrosta, kutsutaan diploblastisiksi, kun taas kolmea eläimiä kutsutaan triploblastisiksi. Useimmilla triploblasteilla on kahdenvälinen symmetria, kun taas diploblasteilla on säteittäinen symmetria. Useimmista sienistä puuttuu symmetria.
Kolme alkukerrosta ovat ektoderma (ulompi kerros), mesodermi (keskikerros) ja endodermi (sisäkerros). Cnidarialaisilla on vain ektoderma ja endodermi. Uskotaan, että diploblastiset eläimet kehittyivät hyvin varhaisessa vaiheessa monisoluisen elämän historiassa ja saattoivat itse asiassa olla ensimmäisiä todellisia monisoluisia organismeja. Perinteisesti tiedemiehet ovat ajatelleet, että sienet ovat kehittyneet ennen cnidarialaisia, mutta uudemmassa geneettisessä analyysissä on todettu, että cnidarians ovat itse asiassa vanhimmat ja sienet ovat itse asiassa toissijaisesti yksinkertaistettu, todennäköisesti diploblasteista kehittyvä suku.
Alkukerrosten jakautuminen on erityisen ilmeistä alkion synnytyksen aikana, jolloin alkio kasvaa yhdestä hedelmöitetystä munasolusta organismiksi, joka on valmis elämään itsenäisesti. Yleisesti ottaen ektodermi jakautuu hermostoon, ihon ja ihon sisäosaan (hiukset, vaa’at, kynnet, hikirauhaset jne.). Mesodermi erittyy suolen seinämään, joka pehmittää ja järjestää sisäelimet. Endodermi jakautuu useimpien sisäelinten, mukaan lukien koko ruoansulatuskanavan, vuoraussoluihin. Yhdessä alkukerrokset muodostavat organismin.
Mesodermi on suuri evoluutioinnovaatio, jonka ansiosta triploblastiset esi -isämme voivat tehokkaasti lisääntyä ja avata oven monimutkaisille, suurille eläimille. Triploblastiset eläimet voivat olla jopa 600 miljoonaa vuotta vanhoja. Triploblasteille ainutlaatuisen mesodermin tärkein etu on coelom eli kehon ontelo, jolla on lukuisia hyödyllisiä toimintoja. Vaimentamalla sisäelimiä ulkoiselta paineelta organismi on paljon vähemmän hauras. Coelom mahdollistaa elinten kasvavan kehon seinästä riippumatta ja pitää ne järjestyksessä. Lisäksi coelom sallii alkeellisen hydrostaattisen luuranon, joka koostuu lihaksista, jotka vetävät coelom -seinää vasten. Tämä ei ole kova luuranko, vaan pehmeä ”luuranko”, jolla on kaikki triploblastiset selkärangattomat.