Termejä neokonservatismi ja konservatismi käytetään usein keskenään, mutta niillä on hyvin erilaiset merkitykset. Se voi auttaa erottamaan muita poliittisen ideologian muotoja selittämään, mitä neokonservatiivinen tarkoittaa. Esimerkiksi termi “paleo” konservatiivinen edustaa “vanhaa oikeaa” tai perinteisiä konservatiivia, kun taas “neo” konservatiivinen viittaa uusiin tai nykyaikaisiin konservatiiviin.
Jälkimmäinen vaikuttaa oksymoroniselta siinä konservatiivisessa keinossa säilyttää tai säilyttää perinteisiä tapoja tai näkemyksiä. Termit uusi ja perinteinen eivät yksinkertaisesti geeli. Monien mielestä hämmästyttävää on se tosiasia, että mies, joka tunnetaan ”uuskonservatiivisuuden kummisetänä”, jäi poliittisesti keskipisteeseen, vaikka tämä tosiasia auttaa selventämään asiaa. Termin uuskonservatiivinen käyttäminen on pikemminkin kuin liberaali-konservatiivinen.
Uuskonservatiivisuuden kummisetäksi kutsuttu Irving Kristol oli liberaali, mutta ei ilmeisesti löytänyt etsimäänsä vasemmalta. Hän ei myöskään löytänyt sitä oikealta, joten hän muotoili olennaisesti ideologian, joka yhdisti erilaisia filosofioita. Hän kirjoitti useamman kuin yhden muistikirjan uuskonservatiivisuudesta ja oli erittäin vaikuttava uuskonservatiivisen liikkeen edistämisessä.
Hänen poikansa William Kristol on luultavasti tunnetuin roolistaan The Weekly Standardin toimittajana. Monet pitävät julkaisua konservatiivisena, vaikka “neo” -etuliitteen lisääminen on tarkempaa. Nuorempi Kristol kuvailee uuskonservatiivista yksilöä liberaaliksi todellisuuden ryöstämäksi. William Kristol on myös PNAC, Project for a New American Century, puheenjohtaja ja perustaja. PNAC on edustettuina ajatushautomo, ja yksi sen itse julistamista tavoitteista on tarjota ”ulkopolitiikkaa, joka rohkeasti ja määrätietoisesti edistää amerikkalaisia periaatteita ulkomailla”.
Kongressiedustaja Ron Paul on useaan otteeseen käyttänyt lyhennettyä versiota termistä uuskonservatiivinen, “neocon” kuvaamaan niitä, jotka tukevat hallituksen ratkaisuja sosiaalisiin ongelmiin ja ulkomaisiin interventioihin. Puheessa talon kerroksessa otsikolla “Neo-Conned!” joka on nyt osa kongressin ennätystä, hän sanoi: “Monella tapaa heidän näkemyksissään ei ole mitään” uutta “eikä varmasti mitään konservatiivista.”
Uuskonservatiivinen ideologia käsittää intervention, jos sen katsotaan hyödyttävän Amerikkaa. Konservatiivit puolestaan uskovat amerikkalaisen vaurauden sitoutumiseen ja voivat vain silloin, kun heille esitetään todellinen ja välitön uhka tai hyökkäys Amerikkaa tai sen liittolaisia vastaan. Paleokonservatiivit eivät hyväksy osallistumista muiden maiden sisäisiin asioihin eivätkä puolusta maailmanvalvontaa, “demokratian levittämistä” tai kansakunnan rakentamista.
Eroja republikaanipuolueen paleokonservatiivisten ja uuskonservatiivisten siipien välillä on monia ja erilaisia. Jotta konservatiivisuudesta voidaan keskustella tarkasti, on tärkeää tehdä ero perinteisten ja “New Deal” -konservatiivien välillä.