Talousarviota koskeva päätöslauselma on Yhdysvaltain kongressin antama lainsäädäntöasiakirja, jossa asetetaan lainsäätäjän vastuu liittovaltion talousarvion laatimisesta. Tämä on yksi tärkeimmistä vaiheista Yhdysvaltojen hallituksen kulujen ja toiminnan rahoittamisessa. Talousarvion ratkaisuprosessissa käytetään tiukkoja sääntöjä ja menettelyjä, joihin osallistuvat eri komiteat ja valtion virastot.
Liittovaltion talousarvion luominen ja hyväksyminen edellyttää samanaikaista päätöslauselmaa. Tämä tarkoittaa, että toimenpiteen hyväksyntä on saatava sekä edustajainhuoneelta että senaatilta yksinkertaisella enemmistöllä. Toisin kuin lakiesitys tai yhteinen päätöslauselma, samanaikaista päätöslauselmaa ei kuitenkaan tarvitse hyväksyä toimeenpanoviranomaisen. Talousarviota koskevassa päätöslauselmassa tässä yksinkertaisesti todetaan, että parlamentti ja senaatti ovat sopineet toimivansa hallituksen puolesta varmistaakseen tarvittavat varat talousarviolle.
Ennen budjettipäätöslauselman laatimista Yhdysvaltain presidentti toimittaa liittovaltion talousarviopyynnön kongressille. Perinteisesti tämä tapahtuu helmikuun ensimmäisenä maanantaina. Toimeenpaneva toimisto käyttää kuukausia ennen tätä työtä selvittääkseen, kuinka paljon rahaa kaikki liittovaltion virastot ja osastot tarvitsevat. Erityisesti hallinto- ja budjettitoimisto laatii ehdotuksia ja tutkimuksia, jotka osoittavat, kuinka paljon rahoitusta hallitus tarvitsee jatkaa toimintaansa seuraavana tilikautena.
Kun presidentti on esittänyt ehdotuksensa, edustajainhuoneen valiokunnat ja senaatin valiokunnat työskentelevät erikseen talousarviota koskevan päätöslauselman laatimiseksi. Ne täydentävät ja muuttavat presidentin sisältöä ja lopulta päättävät budjetista, joka toimii molempien talojen jäsenille. Talousarviomenettelystä vastaavat edustajat ja senaattorit kokoontuvat tämän jälkeen sovitteluprosessin loppuun saattamiseksi. Tämä edellyttää neuvotteluja molemmilta osapuolilta konferenssikomiteassa. Kun tämä on tehty, kongressi laatii konferenssin raportin, jossa hahmotellaan tarve määrärahalaskuihin, lakeihin, jotka valtuuttavat hallituksen käyttämään rahaa.
Talousarvion kriisinratkaisuprosessia säätelevät lait vahvistettiin ensimmäisen kerran vuoden 1921 talousarvio- ja kirjanpitolailla. Sitä uudistettiin voimakkaasti vuonna 1974 kongressin talousarvion ja varantojen valvontalain hyväksymisen myötä. Vuosien varrella tehtiin lisämuutoksia, kuten vuoden 1985 tasapainoista budjettia ja alijäämien valvontalakia ja vuoden 1990 budjettivalvontalakia. Näiden lakien pääasiallinen tarkoitus oli määritellä budjettijärjestelmän aikataulu ja prosessi sekä pitää liittovaltion velka ja alijäämä hallinnassa.