Vuoden 1866 kansalaisoikeuslaki oli Yhdysvaltain kongressin hyväksymä laki, jossa julistettiin kaikki Yhdysvalloissa syntyneet kansalaisiksi ja oikeutetuiksi tietyille syrjinnän vastaisille suojauksille. Laki teki kansalaisilta näiden oikeuksien epäämisen rikkomukseksi ja antoi liittohallituksen valvoa kunkin valtion lainsäädännön täytäntöönpanoa. Vuoden 1866 kansalaisoikeuslaki oli yksi ensimmäisistä laeista, jotka annettiin orjuuden lakkauttamisen jälkeen, jotta Yhdysvalloissa syntyneille annettaisiin tietyt lailliset oikeudet ihonväristä riippumatta.
9. huhtikuuta 1866 kongressi hyväksyi vuoden 1866 kansalaisoikeuslain, joka ylitti presidentti Andrew Johnsonin veto -oikeuden lakiesitykseen. Laissa todettiin, että riippumatta henkilön rodusta tai aiemmasta orjuudesta, Yhdysvalloissa syntyneelle henkilölle annettiin samat kansalaisoikeudet kuin kaikille muille. Lain tarkoituksena oli antaa entisille orjille nämä oikeudet; se ei tarjonnut samaa alkuperäiskansoille.
Termi kansalaisoikeudet, joka nykyään käsittää tyypillisesti lailliset, poliittiset ja sosiaaliset oikeudet, kattaa tässä laissa vain lailliset oikeudet. Näihin oikeuksiin sisältyi mahdollisuus tehdä ja pitää voimassa sopimuksia, toimia todistajana tuomioistuimessa, aloittaa oikeusjuttu tai nostaa kanne heitä vastaan. Se laajensi myös omistusoikeuksia kaikille Yhdysvalloissa syntyneille, mukaan lukien kyky myydä, omistaa, vuokrata, ostaa ja periä kiinteistöjä, maata tai omaisuutta. Laki edellytti myös, että kaikkia kansalaisia rangaistaan samasta rikoksesta tasapuolisesti; jos joku esimerkiksi varastetaan, häntä rangaistaan samalla tavalla ihonväristä riippumatta.
Vaikka laki myönsi jokaiselle kansalaiselle niin sanotut kansalaisoikeudet, laki ei sallinut entisten orjien äänestää vaaleissa eikä laajentanut mitään sosiaalisia oikeuksia. Se kuitenkin asetti niin sanotut liialliset rangaistukset henkilölle tai virkamiehelle, joka kielsi keneltäkään määritetyt oikeudet. Lain rikkomista vastaan ilmoittamatta jättäminen tai tämän lain noudattamatta jättäminen katsottiin rikkomukseksi ja siitä rangaistiin jopa vuoden vankeuteen, 1,000 XNUMX dollarin sakkoon tai molempiin.
Tämä laki edellytti, että kaikki paikallis- ja osavaltioiden hallitukset noudattavat ja panevat täytäntöön vuoden 1866 kansalaisoikeuslain. Tämän varmistamiseksi se antoi liittohallitukselle ja presidentille itselleen vallan valvoa kaikkia lakia koskevia asioita sekä kykyä pakottaa tuomari tai muu valtion virkamies tekemään päätöksiä tietyissä tapauksissa; laiminlyönti johti sakkoon ja mahdolliseen erottamiseen. Vuoden 1866 kansalaisoikeuslaki salli myös sotilaallisen voiman käytön täytäntöönpanon helpottamiseksi, ja korkein oikeus oli viimeinen sana kaikissa tapauksissa.