20 -luvun alussa raittiusliike onnistui hyväksymään Yhdysvaltojen perustuslain 18. tarkistuksen, joka teki päihteiden valmistuksen, myynnin tai kuljetuksen laittomaksi. Alle 15 vuotta myöhemmin 18. tarkistus kumottiin 21. tarkistuksella. Vaikka Yhdysvalloissa on useita lakeja, jotka säätelevät alkoholin valmistusta, myyntiä ja kulutusta, alkoholi on pysynyt laillisena 21. tarkistuksen hyväksymisen jälkeen.
21. tarkistuksen tarkoituksen ymmärtämiseksi on ensin tutustuttava 18. tarkistuksen historiaan. 20 -luvun alussa syntyi liike, joka tuli tunnetuksi raittiusliikkeenä. Raittiusliike Yhdysvalloissa alkoi jo 1800 -luvun alussa vallitsevana uskonnollisena ja moraalisena filosofiana. Raittiusliikkeen jäsenet uskoivat, että liiallinen alkoholinkäyttö oli haitallista yksilön fyysiselle ja psyykkiselle terveydelle. Raittiusliikkeen alussa filosofia oli yksinkertaisesti “maltillisuus” – ei pidättäytyminen – mikä tarkoitti kohtuullista kulutusta.
Vuosisadan vaihteeseen mennessä liike oli saanut vauhtia useista syistä. Maa oli toipumassa sisällissodan tuhoisista vaikutuksista. Lisäksi monista naisista tuli voimakkaita vastustajia alkoholille ja sen vaikutuksille avioliitolle ja perheelle. Alkoholin vastainen koulutus oli jopa tullut monien koulujen opetussuunnitelmiin. Vuoteen 1917 mennessä ehdotettiin muutosta, joka kieltäisi kokonaan ”huumaavien juomien” valmistuksen, myynnin tai kuljetuksen.
Ehdotus hyväksyttiin sekä edustajainhuoneessa että senaatissa joulukuussa 1917, jolloin Yhdysvaltain historiassa alkoi kausi, joka tunnetaan nimellä kielto. Mielenkiintoista on, että 18. tarkistus ei itse asiassa kieltänyt alkoholin käyttöä. Sen sijaan se yksinkertaisesti teki mahdottomaksi ostaa alkoholia laillisesti, mikä lopulta johti valtaviin alkoholimarkkinoihin.
Käytännön tulos 18. tarkistuksesta oli, että vankilat olivat täynnä kapasiteettiaan, koska muuten lainkuuliaisista kansalaisista tehtiin rikollisia, kun he ostivat maanalaista alkoholia tai valmistivat itse. Tämä loi kannattavan liiketoiminnan todellisille rikollisille, koska alkoholin kysyntä ei vähentynyt kiellosta huolimatta. Monet rikolliset ansaitsivat paljon rahaa kuljettamalla laitonta viinaa ympäri maata.
Näin ollen 21. tarkistusta ehdotettiin lopulta helmikuussa 1933, ja siinä vaadittiin 18. tarkistuksen kumoamista. Monet valtiot pelkäsivät edelleen raittiusliikkeen poliittista valtaa, mikä johti 21. tarkistuksen ratifiointiin valtiosopimuksella osavaltion lainsäätäjien sijasta, jolloin poliitikot pystyivät pysymään puolueettomina. Osavaltion yleissopimuksen menetelmä mahdollistaa rekisteröityjen äänestäjien päättämisen lainsäätäjien sijasta, ja sitä on käytetty vain kerran 21. tarkistuksen ratifiointiin. Muutos hyväksyttiin joulukuussa 1933, ja se on vuodesta 2011 lähtien ainoa muutos, jolla kumotaan edellinen muutos.