Iranin panttivankikriisi alkoi 4. marraskuuta 1979 Yhdysvaltain presidentin Jimmy Carterin hallinnossa, kun islamilaiset militantit saapuivat Yhdysvaltain Teheranin suurlähetystöön ja pitivät 66 amerikkalaista panttivankina. Iranin panttivankikriisi oli Yhdysvaltojen ja Muhammad Reza Shah Pahlevin tuen aiheuttama Yhdysvaltojen ja Iranin suhteiden hajoamisen huipentuma sen jälkeen, kun ajatollah Khomeini kukisti hänet Iranin vallankumouksen alussa. Panttivankeja pidettiin yhteensä 444 päivää ja heidät vapautettiin 20. tammikuuta 1981, minuutteja Yhdysvaltain presidentin Ronald Reaganin virkaanastumisen jälkeen.
Historian mukaan Jimmy Carterin puheenjohtajakausi on yksi Yhdysvaltojen pahimmista, koska hänen epäonnistuneet yritykset lopettaa Iranin panttivankikriisi. Pian panttivankien ottamisen jälkeen Carter yritti etsiä kaikkia vaihtoehtoja neuvotellakseen panttivankien vapauttamisesta, mukaan lukien diplomatia, poliittinen paine ja taloudelliset pakotteet.
Carter ja hänen hallintonsa rakensivat kampanjan saadakseen kansainvälisen yhteisön painostamaan Irania. Monet hallitukset tukivat Yhdysvaltoja. Palestiinalaisvapautusjärjestö (PLO), jota Yhdysvallat piti tuolloin terroristijärjestönä, pystyi neuvottelemaan 13 panttivangin vapauttamisesta Reaganin kampanjan Ronald Reaganin ja William Caseyn ystävän John Shaheenin pyynnöstä johtaja.
Yhdysvaltojen pankeissa olevien Iranin varojen jäädyttämisen lisäksi presidentti Carter määräsi useita taloudellisia pakotteita Irania vastaan Iranin panttivankikriisin lopettamiseksi. Carter julkaisi julistuksen 4702, joka pysäytti Iranin öljyn tuonnin Yhdysvaltoihin. Määräyksellä 12205 otettiin käyttöön vientikielto Yhdysvalloista lähtevälle viennille Iraniin. Carterin viimeinen taloudellinen seuraamus Irania vastaan oli toimeenpanoasetus 12211, joka kielsi kaiken tuonnin Iranista ja kielsi Yhdysvaltain kansalaisia matkustamasta Iraniin tai harjoittamasta liiketoimintaa siellä.
Kun panttivankeja oli pidetty vankeudessa viisi kuukautta, Carter valtuutti sotilasoperaation pelastamaan amerikkalaiset panttivangit. Tehtävä alkoi kuuden sotilaskuljetuskoneen ja yhdeksän helikopterin välisellä kokouksella erämaassa Kaakkois -Teheranissa. Tehtävä supistettiin viidelle helikopterille mekaanisten vikojen vuoksi ja yksi viimeisistä helikoptereista törmäsi johonkin kuljetuskoneeseen tankkauksen pysähdyksen jälkeen. Kahdeksan sotilasta kuoli ja neljä loukkaantui, minkä vuoksi Carter keskeytti tehtävän. Epäonnistuneen tehtävän jälkeen Carterin hallinto jatkoi neuvotteluja ilman menestystä, kunnes panttivangit vapautettiin lopulta tammikuussa 1981.