Maatalouden sopeutuslaki on nimi Yhdysvaltojen laeista, joiden tarkoituksena on auttaa vaikeuksissa olevia maanviljelijöitä tarjoamalla tukia ja kiintiöitä maatalouden tuotannolle. Se luotiin osana Franklin D.Rooseveltin hallinnon aloittamia New Deal -uudistuksia lievän laman vaikutusten lievittämiseksi. Ensimmäinen laki annettiin vuonna 1933, ja tarkistettu versio tuli voimaan vuonna 1938. Kuten monet New Deal -toimenpiteet, se oli kiistanalainen aikanaan ja sen jälkeen.
Yksi vuonna 1929 alkaneen suuren laman vaikutuksista oli viljelykasvien hintojen raju valtakunnallinen devalvointi. Yksinkertaisesti kysynnän ja tarjonnan kannalta elintarvikkeita tuotettiin enemmän kuin ihmisiä, joilla oli varaa ostaa niitä. Tämä puolestaan epävakautti lukuisten maanviljelijöiden tulot eri puolilla maata. Maatalouden sopeutuslaki pyrki korjaamaan tämän tilanteen maksamalla viljelijöille tukea, jotta he voivat tuottaa vähemmän. Tämä lisäisi kysyntää ja nostaisi hintoja.
Maatalouskausi oli jo täydessä vauhdissa, kun laki annettiin, joten viljelijät, jotka halusivat saada kelpoisuuden, joutuivat tuhoamaan sadon ja karjan. Tämä oli varhainen kiistojen lähde, koska se tarkoitti ruoan tuhoamista ihmisten nälkäisenä. Monet maatalouden johtajat, kuten John Simpson National Farmers Unionista, hylkäsivät käytännön, mutta yksittäiset viljelijät olivat innokkaita liittymään. Vuosina 1933 ja 1934 maksettiin miljoonia dollareita maatilojen tukia.
Toinen kiistanalainen toimenpide oli elintarvikkeiden jalostusyritysten verottaminen tukien rahoittamiseksi. Yhdysvaltain korkein oikeus julisti tämän toimenpiteen perustuslain vastaiseksi vuonna 1936. Tämä oli yksi monista New Deal -politiikan oikeudellisista haasteista tänä aikana. Vuoden 1938 laki korjasi tämän ongelman antamalla sen sijaan tukea Yhdysvaltain valtiovarainministeriöltä.
Vaikka korkein oikeus kumosi alkuperäisen vuoden 1933 lain, vuoden 1938 maataloussopeutuslaki pysyi voimassa 21 -luvun alussa. Monia maatalouslakia on annettu 1930 -luvulta lähtien, mutta vuoden 1938 lain mukaan sen perussääntö jatkuu, jos jokin uusista laeista vanhenee ilman sopivia korvauksia. Laki tuli malliksi kaikille myöhemmille maatilalaskuille, vaikka maatalousala on muuttunut suuresti tuon ajan jälkeen. Käytäntö viljelijöiden tukemisesta tuotannon rajoittamisesta säilyi myös 21 -luvun alussa, ja se oli myös kiistanalainen.