Tonkinlahden päätöslauselma, joka annettiin lakiin 7. elokuuta 1964, oli toimenpide, joka sai Amerikan osallistumaan Vietnamin sotaan laajemmin. Tunnetaan myös nimellä Kaakkois -Aasian päätöslauselma, Tonkininlahden päätöslauselma oli lainsäädäntö, jonka sekä senaatti että Yhdysvaltain kongressin edustajainhuone hyväksyivät. Yhteisen päätöslauselman allekirjoitti presidentti Lyndon Johnson.
Juuri ennen käyttöönottoa Tonkinlahdella käytiin meritaistelu 2. elokuuta 1964 tuhoajan USS Maddox ja Pohjois -Vietnamin laivaston Torpedo Squadron 135. välillä. tapettiin. Tätä seurasi kaksi päivää myöhemmin USS Maddoxin ja USS Turner Joyn hyökkäys epäiltyihin Pohjois -Vietnamin veneisiin. Vaikka tapahtuma tunnetaan yhdessä Tonkininlahden tapauksena, todisteet osoittavat, että toinen hyökkäys liittyi todennäköisesti kuvitteellisen vihollisen ampumiseen, koska hylkyjä tai ruumiita ei koskaan löydetty. Tästä tosiasiasta huolimatta tapahtuma ilmoitettiin tuolloin aitoksi ja siitä tuli syy laajentaa konfliktia.
Tonkininlahden päätöslauselma ei ollut muodollinen sodanjulistus. Sen sijaan se antoi ylipäällikölle luvan käyttää tavanomaista sotilasvoimaa Kaakkois-Aasiassa parhaaksi katsomallaan tavalla. Presidentti Johnson oli jo määrännyt vastatoimiin kohdistuvat ilmaiskut ja vaatinut päätöslauselmaa televisioidussa puheessaan. Yhteisen päätöslauselman hyväksyminen oli vain muodollisuus antaa presidentille täysi määräysvalta tilanteeseen ilman oikeudellisia ongelmia suorittamalla sotilasoperaatio ilman kongressin hyväksyntää. Erityisesti Kaakkois -Aasian kollektiivista puolustussopimusta koskeva aikaisempi sopimus voitiin nyt panna täytäntöön millä tahansa keinolla, jonka presidentti katsoi tarpeelliseksi.
Hyvin vähän vastustettiin Tonkininlahden päätöslauselmaa lyhyen ajan kuluessa sen käyttöönoton ja lopullisen äänestyksen välillä. Kongressiedustaja Eugene Siler Kentuckysta vastusti toimenpiteitä edustajainhuoneessa; hän ei kuitenkaan ollut läsnä äänestyksessä. Oregonin senaattorit Wayne Morse ja Arkansasin Ernest Gruening vastustivat senaatin kiihtymistä. Huolimatta näistä virkamiehistä, jotka taistelivat sen kulkua vastaan, Tonkininlahden päätöslauselma hyväksyttiin dramaattisesti, mikä antoi presidentille mahdollisuuden aloittaa voimakas joukkojen lisääminen.
Lainsäädännön vuoksi Vietnamin konflikti jatkui vielä 11 vuotta, ennen kuin Yhdysvallat lopulta vetäytyi Saigonin kaatumisen aikana vuonna 1975. Itse päätöslauselma kumottiin vuonna 1971 presidentti Richard Nixonin kanssa. Presidentin sotavallan lisärajoitukset otettiin käyttöön vuonna 1973. Nixon asetti ensimmäisen kerran veto -oikeuden sotavaltojen päätöslauselmaan vuonna 1973, mutta kongressi ohitti hänet ja teki siitä lain, joka on edelleen voimassa.