Tunnollinen vastustaja on henkilö, joka vastustaa sotaa uskonnollisista, moraalisista tai eettisistä syistä. Monet kansat tunnustavat tunnolliset vastustajat ja ovat ryhtyneet toimiin niiden käsittelemiseksi sodan aikana tarjoamalla vaihtoehtoisia tapoja palvella kansallista etua. Kansakunnissa, jotka edellyttävät palvelun kansallista rekisteröintiä, tunnollisen vastustajan on ilmoitettava uskomuksensa rekisteröinnin yhteydessä selkeästi, jotta tapausta voidaan tarkastella uudelleen. Jos tarkastuslautakunta toteaa, että omantunnonvastaisen väitteen väite on pätevä, henkilö vapautetaan asepalveluksesta.
Tunnollinen vastustajan perinne on ollut olemassa satoja vuosia. Monet kristityt lahot hylkäävät väkivallan ja sodan. Ystävien ja Mennoniittien yhdistys oli kaksi sellaista lahkoa, jotka vaativat muutoksia 1600- ja 1700 -luvuilla. Näiden uskontojen jäsenten tunnollisen vastustuksen seurauksena niiden hallitukset alkoivat tunnustaa muodollisen käsittelyjärjestelmän tarpeen. Monet kansalliset hallitukset ottavat asepalvelusjärjestelmiin tunnollisia vastustajia ja tekevät järjestelyjä uskomustensa mukaiseksi.
Tunnustusta vastaan on kahdenlaisia vastalauseita. Ensimmäinen tunnollisen vastustajan tyyppi ei halua palvella taistelija -asemassa. Tässä tapauksessa, jos yksilön on palveltava, hänelle määrätään ei-taistelutuki. Muissa tapauksissa tunnollinen vastustaja hylkää kaikenlaisen asepalveluksen, koska hän ei halua edes epäsuorasti osallistua sodankäyntiin. Kansakunnasta riippuen tämä tunnollinen vastustaja voi saada vankeusrangaistuksen uskomustensa vuoksi. On kuitenkin tavallisempaa pyytää näitä henkilöitä palvelemaan tehtävissä, jotka hyödyttävät heidän yhteisöjään, kuten työryhmiä, vanhusten avustajia ja lääketieteen ammatteja.
Absoluuttista pasifismia ei välttämättä vaadita tai odoteta tunnolliselta vastustajalta. Monet tunnolliset vastustajat ovat täysin halukkaita puolustamaan esimerkiksi hätätilanteissa. Tunnolliset vastustajat uskovat kuitenkin, että sota ei ole hyväksyttävä ihmisen käyttäytyminen tai että sota ei ratkaise yhteiskunnallisia ongelmia.
Tunnustuksen vastustajan tapauksen tarkastelun aikana häneltä kysytään tyypillisesti uskonnollisia, sosiaalisia ja poliittisia siteitä. Hallitus haluaa varmistaa, että henkilön vaatimus on pätevä ja että pyyntöä tunnollisen vastustajan aseman saamiseksi ei esitetä vastauksena poliittiseen vastustukseen tiettyä sotaa tai omaa etua kohtaan. Tutkimuksessa selvitetään, elääkö henkilö elämäntapaa, joka vastaa asepalveluksen vastustamista.