D-Day viittaa kahteen erilliseen tapahtumaan, jotka liittyvät toisiinsa. Sanan ensimmäinen käyttö viittaa mihin tahansa päivään, jolloin armeija tekee aloitteen. Yleisimmin tämä viittaa hyökkäysten torjuntaan, mutta se voi myös merkitä rauhanomaisten operaatioiden, hyökkäysmenettelyjen ja haltuunottotoimien alkua. Termiä käytettiin ensimmäisen kerran ensimmäisen maailmansodan aikana kirjallisella määräyksellä hyökätä St. Mihiel Salientia vastaan 7. syyskuuta 1918.
Huolimatta eri tulkinnoista, jotka annetaan nimen ensimmäiselle D -kirjaimelle, totuus on, että se ei tarkoita mitään, edes sotilashenkilöstön keskuudessa. D-Day on yksi monista sotilaallisista kirkkokunnista, joissa käytetään aakkosten kirjaimia. C-päivä (tai karkkipäivä) on päivä, jolloin käyttöönottotiedot annetaan; E-päivä viittaa Naton harjoittelun alkuun; H-tunti on tarkka aika, jolloin toimenpide alkaa; ja V-päivä merkitsee voitonpäivää tai päivää, jolloin sotilashyökkäys on päättynyt.
D-päivä on myös yleisin nimi, joka on annettu 6. kesäkuuta 1944, päivänä, jolloin Normandian taistelu alkoi. Tämä oli päivä, jolloin liittolaiset saapuivat Eurooppaan auttamaan mantereen vapauttamisessa natsien miehityksestä. Taistelun koko nimi on ”1944 D-Day Operation Overlord” viittauksena sotahistorian suurimpaan merihyökkäykseen. Tänä päivänä noin 156,000 XNUMX sotilasta saapui Normandiaan, Ranskaan, Englannista. Laskuvarjolaskujen sekä ilma- ja merivoimien hyökkäysten jälkeen joukot saapuivat veden kautta ja ottivat Normandian haltuunsa ja aloittivat taistelun, joka kesti yli kaksi kuukautta ja päättyi Pariisin vapauttamiseen elokuun lopussa.
Termillä on niin emotionaalinen merkitys toisen maailmansodan veteraaneille ja selviytyneille, että armeija on välttynyt käyttämästä termiä virallisesti vuodesta 1944. Vaikka sitä voidaan käyttää sotilashenkilöstön keskuudessa, avoimissa puheissa ja julkisissa ilmoituksissa käytetään usein eri nimitystä. Esimerkiksi L-päivää käytettiin Okinawan hyökkäykseen (maaliskuu 1945) ja A-päivää Leyten hyökkäykseen (lokakuu 1944).