Maanomistus voidaan määritellä oikeudeksi omistaa omaisuutta (ja muuta omaisuutta, kuten asuntoja maalla). Tapa, jolla hallintaoikeus määritetään, voi vaihdella maasta riippuen, ja joskus maanomistus viittaa yksinomaan tapaan, jolla maa jaettiin keskiaikaisessa Euroopassa feodaalisen järjestelmän mukaisesti. Tietenkin myös sana hallintaoikeus on otettava huomioon, ja se voidaan määritellä omistusoikeudeksi tai ehdoiksi, joilla hallussapito- tai hallussapito -oikeus vahvistetaan. Olosuhteet muuttuvat monimutkaisiksi määritettäessä, miten ihmiset voivat nykyään omistaa maan.
Euroopan feodaalisessa järjestelmässä suuri osa maasta kuului hallitsijoille, mutta nämä hallitsijat antoivat maanomistuksen monille ihmisille, mukaan lukien aatelisto. Ylempi aatelisto piti maata, mutta toimikautensa aikana he voisivat jakaa muille kuin ritarit, jotka saattaisivat jakaa sitä vielä enemmän. Maan maksaminen oli viime kädessä velvollisuus kuninkaalle, jaloille, ritarille tai kenelle tahansa, joka oli antanut jonkun muun asua sillä tai pitää sitä. Aivan alimmalla tasolla maaorjilla oli pieniä oikeuksia asuintiloihinsa ja maksoivat niistä työstään.
Jos mitä tahansa sovittuja maanomistusehtoja ei oteta huomioon, maan myöntänyt henkilö voi viedä sen pois. Näin ollen aina oli olemassa tunne, että maan hallussapitoa koskevat ehdot on pidettävä, ja tämä loi uskollisuutta alhaalta ylöspäin ja usein yhtenäisyyttä, jos sotia tarvittiin. Tietenkin maan pitäminen tällä tavalla vaikeutti kastiin siirtymistä ylöspäin; keskimääräinen maaorja ei koskaan omistanut enempää kuin nuhjuinen kivi- tai puumökki.
Maanomistuksesta keskustellaan edelleen, vaikkakin vähitellen Euroopassa useimmat ihmiset alkoivat määritellä hallussapidon ehdot eri tavoin, kuten maksamalla kiinteistöveroa sen sijaan, että olisivat uskollisia tietylle kruunulle. Tämä ongelma oli merkittävä Pohjois- ja Etelä -Amerikan kolonisoinnissa. Monet Pohjois -Amerikan intiaanit eivät pitäneet omaisuuden omistamista mahdollisena, joten he eivät taistelleet omistajuudesta eivätkä välttämättä tunnustaneet siirtolaisten asettamia maanomistusvaatimuksia. Kaikissa kulttuureissa, joissa erilaiset ajatukset maanomistuksesta kohtaavat, tulokset voivat olla traagisia ja/tai syttyviä. On vielä maita, joissa etenkin alkuperäiskansoja on ristiriitoja tästä asiasta tai jotka yrittävät selvittää, miten ihmiset kokevat oikeuden omaisuuteen.
Nykyään monissa paikoissa ajatus maanomistuksesta on rakennettu nykyaikaisemmin. Omistusoikeus määritellään koko ajan asuntolainoilla, vuokrasopimuksilla ja verolaeilla. Useimmat ihmiset tietävät tarkalleen heidän toimikautensa ja yrittävät pysyä tekemiensä virallisten sopimusten sisällä, jotta he eivät menetä sitä.