Kilpilaki on laki, joka suojaa ihmisiä tietyiltä oikeudellisilta tutkimuksilta. Kilpilakeja käytetään yleisimmin journalistisen koskemattomuuden suojelemiseen ja tietyn suojan tarjoamiseen seksuaaliseen väkivaltaan liittyvissä tapauksissa. Kaikilla kansakunnilla ei ole kilpilakeja, ja tällaisten lakien luonne vaihtelee suuresti, ja lainsäätäjät ehdottavat tällaisia lakeja jatkuvasti.
Journalismin yhteydessä kilpilaki suojaa journalistisia lähteitä. Ajatuksena on, että ihmiset saattavat pelätä lähestyä toimittajia luottamuksellisilla tiedoilla, jos he tietävät, että toimittajat voidaan pakottaa paljastamaan lähteensä ja että tämä vaarantaa uutisten eheyden. Kilpilakien mukaan toimittajat voivat vakuuttaa lähteilleen, että ne pysyvät luottamuksellisina, jolloin toimittajat voivat saada parempia tarinoita.
Klassisessa esimerkissä kilpilakien käytöstä toimittajien ja heidän lähteidensä suojelemiseksi Washington Postin toimittajat Bob Woodward ja Carl Bernstein kieltäytyivät paljastamasta “syvän kurkun” identiteettiä, jota he käyttivät uraauurtavassa Watergate -skandaalin paljastamisessa. Huolimatta painostuksesta paljastaa lähteensä, he kieltäytyivät siitä, kunnes Deep Throat lopulta lopetti itsensä vuonna 2005.
Kilpilain mukaan toimittaja voi kieltäytyä vastaamasta kysymyksiin, jotka voivat vaarantaa hänen lähteensä. Tätä voitaisiin pitää samanlaisena suojana kuin väärinkäytösten paljastajille joissakin maissa tarjottavaa suojaa. Tavoitteena on saada tiedot julkisuuteen ja samalla suojata tiedon lähde vaikutuksilta. Journalistiset lähteet ovat säännöllisesti vaarassa menettää työpaikkansa tai joutua laillisiin seuraamuksiin tietojen toimittamiseksi, ja he turvautuvat kilpilakeihin.
Jotkut väittävät, että tarinalla on enemmän painoarvoa, kun lähde paljastetaan, ja toimittajat varmasti haluavat käyttää lähteitä, jotka he voivat tunnistaa ja lainata, koska se lisää tarinan eheyttä. On kuitenkin tilanteita, joissa anonyymi lähde saattaa olla tarpeen, ja tällaiset lähteet voivat olla kriittisiä ja korvaamattomia, etenkin suurten rikkoutumistarinoiden tapauksessa. Toimittajat voivat käyttää suojattuja suojalakeja, joten he voivat käyttää tällaisia lähteitä luottavaisin mielin.
Seksuaalista väkivaltaa koskevissa tapauksissa kilpilakia käytetään ennakkoluulottomien todisteiden keräämiseen. Jos esimerkiksi raiskauksen uhri ei ollut neitsyt, näitä tietoja voidaan pitää vahingollisina, joten puolustus ei saa ottaa tätä aihetta esiin. Kilpilakeja käytetään myös salaamaan seksuaalisen väkivallan uhrien henkilöllisyys ja suojelemaan heitä vahingoittavalta todistukselta. Puolustus ei esimerkiksi voi kyseenalaistaa todistajaa hänen seksuaalisesta historiastaan maissa, joissa on raiskauskilpi.