Termi maahanmuuttopolitiikka viittaa oikeudelliseen politiikkaan, jonka hallintoelin, yleensä suvereeni kansakunta, asettaa maahanmuuton hallitsemiseksi. Tällaiset politiikat voivat pyrkiä rohkaisemaan, rajoittamaan tai estämään maahanmuuttoa. Useimmat maat soveltavat politiikkaa, joka suosii tietyntyyppisiä toivottuja maahanmuuttajia samalla, kun se pyrkii rajoittamaan muiden tyyppien pääsyä maahan. Monet maat tarjoavat erityisiä maahanmuuttoohjelmia perheiden yhdistämisen mahdollistamiseksi, vaikka nämä ohjelmat ovatkin aiheuttaneet kiistaa erityisesti Euroopassa.
Yhdysvaltojen historia kuvaa hyödyllisesti kaikkia tärkeimpiä maahanmuuttopolitiikan muotoja. Suurin osa Yhdysvaltojen alkuhistoriasta maahanmuutto oli suurelta osin sääntelemätöntä, osittain siksi, että työvoiman kysyntä oli voimakasta. 19-luvun jälkipuoliskolla maahanmuutto eteni nopeasti ja aiheutti nativistien vastareaktion, mikä johti lakien säätämiseen, jolla rajoitettiin maahanmuuttoa alueilta, joiden väestöä pidettiin vähemmän toivottavina, erityisesti Aasiasta ja Etelä-Euroopasta. Tästä hetkestä lähtien Yhdysvallat ja useimmat Euroopan maat käyttivät maahanmuuttopolitiikkaa, joka on suunniteltu sallimaan maahanmuutto valikoivasti.
Varallisuus on yksi avaintekijä mahdollisen maahanmuuttajan toivottavuuden kannalta. Useimmat maat tarjoavat nopean tien kansalaisuuden saamiseksi potentiaalisille maahanmuuttajille, jotka voivat osoittaa tuovansa mukanaan huomattavan määrän henkilökohtaista vaurautta ja että he aikovat käyttää tätä varallisuutta sijoittaakseen maahan, johon he haluavat päästä. Myös kehittyneet maat pyrkivät yleensä varmistamaan, että maahanmuuttajat voivat elättää itsensä vaatimalla joko todisteita merkittävästä henkilökohtaisesta omaisuudesta tai todennettavissa olevasta työtarjouksesta kohdemaassa.
Kansakunnat yleensä säätävät maahanmuuttopolitiikkaa sulkeakseen pois ne, joiden arvoja tai ominaisuuksia pidetään ei-toivottuina. Kansallisten tai uskonnollisten vähemmistöjen jäsenet on usein jätetty ulkopuolelle, ja jotkut kansat, kuten Japani, ovat käyttäneet maahanmuuttopolitiikkaa sulkeakseen pois suurimman osan mahdollisista maahanmuuttajista. Muut maat, kuten Yhdysvallat, käyttävät maahanmuuttopolitiikkaa yrittääkseen seuloa vihamielisiksi katsottujen ryhmien jäsenet osana terrorismin vastaista strategiaa.
Monet maat, mukaan lukien Yhdysvallat ja useimmat Euroopan maat, tarjoavat etuuskohtelun ihmisille, joiden perheenjäsenillä on jo kansalaisoikeudet. Tämä politiikka on suunniteltu ensisijaisesti mahdollistamaan ydinperheiden yhdistäminen. Kriitikot ovat syyttäneet, että maahanmuuttajat, jotka solmivat avioliiton nimenomaan kansalaisuuden saamiseksi, ovat käyttäneet väärin tällaisia ohjelmia erityisesti Euroopassa, mikä on kiellettyä useimmissa maissa.
Sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa on ollut maahanmuuttopolitiikan aiheuttamia ongelmia. Euroopan kansoilla on ollut vaikeuksia omaksua maahanmuuttajaväestöä, ja nämä väestöt muodostavat usein köyhiä alaluokkia, mikä johtaa kaunaan sekä alkuperäiskansojen että muiden maahanmuuttajien keskuudessa. Yhdysvallat on pitkään kamppaillut laittoman maahanmuuton kanssa, joka tarjoaa suuren osan työvoimasta, mutta joka on erittäin kiistanalainen.