Yksi merkittävä osa kansainvälistä ulkopolitiikkaa on kauppatullien kantaminen tai poistaminen. Kauppatariffi on vero tai tulli, joka peritään tavaroista, jotka ylittävät poliittiset rajat. Tuontitullit ovat yleisimpiä, ja niihin sisältyy toisesta maakunnasta tulevista tuotteista kannettavan veron määrittäminen. Vientitullit, jotka ovat harvinaisempia, ovat tullit tavaroista, jotka lähetetään maasta.
Alun perin kauppatariffin ensisijainen tarkoitus oli luoda kansallinen tulonlähde. Euroopan ja Aasian kauppareitit ylittivät monia rajoja, ja tullin kantaminen kauppiailta vaikutti tehokkaalta, suhteellisen vaivattomalta tulonlähteeltä. Valmistuksen kasvaessa tariffien syy kuitenkin muuttui. Useimmat tullit perustuvat nyt protektionismiin, talouspolitiikkaan, jolla pyritään suojelemaan kansakunnan taloutta rajoittamalla muiden maiden kauppaa. Tämä tapahtuu usein silloin, kun tuojamaa pystyy tuottamaan tuotteen halvemmalla hinnalla, mahdollisesti alhaisemman palkka -asteikon vuoksi.
Myös kansakunta voi periä kauppatariffia toista vastaan vastatessaan sitä vastaan asetetuille kaupparajoituksille. Jos nämä vastatullit lisääntyvät, tilannetta kutsutaan tullisodaksi tai kauppasotaksi. Tulleja on käytetty myös kahden maan välisen kaupan epätasapainon korjaamiseen. Kaupan alijäämä on olemassa, kun tuonti ylittää viennin. Kaupan ylijäämä on olemassa, kun vienti ylittää tuonnin.
Yksi tuonnin verotuksen haasteista on kansainvälisen yhtenäisyyden saavuttaminen tullien arvioinnissa. Vuonna 1947 tehtiin tutkimusryhmä etsimään ratkaisua tähän kysymykseen, ja tästä komiteasta tuli lopulta Maailman tullijärjestö. Ryhmä on laajentunut alkuperäisestä 13 Euroopan maasta yli 170 jäsenmaahan. He ovat asettaneet kauppatariffistandardit ja perustaneet tavaroille tunnistuskoodin, jota kutsutaan nimellä International Harmonized Commodity Description and Coding System (HS). Tämä ryhmä on yksinkertaistanut tulleja maailmanlaajuisesti ja käsittelee nyt 98% maailmankaupasta.
Yksi kauppatariffityyppi, arvotariffi, vaatii tietyn prosenttiosuuden tavaroiden arvosta. Tämä menetelmä voi kuitenkin aiheuttaa ongelmia, koska arvot voivat vaihdella usein. Tietty tariffi veloittaa tietyn rahasumman lähetettävän tuotteen tyypin perusteella. Kielletty tariffi on kauppatariffi, joka on asetettu niin korkeaksi, että tuote ei ole enää edullinen. Ympäristö- tai vihreä tariffi on suhteellisen uusi luomus, ja sitä käytetään verottamaan tuotteita, jotka tuodaan maista, joissa ympäristönormit ovat alhaisemmat.
Kansainvälisen kaupan yleistyessä tullien määrä ja koko ovat pienentyneet. Kauppaliittymät, tulliliitot ja vapaakauppa -alueet ovat yleistyneet paljon. Kauppaliitto on joukko kansakuntia, jotka sopivat alentavansa tai poistavansa jäsenvaltioiden välisiä tulleja ja veloittavansa yhtenäisen kauppatullin blokin ulkopuolisille maille. Tulliliitot muodostavat maat, jotka asettavat yhteiset ulkoiset tullit ja sopivat kaavasta kerättyjen tullien jakamiseksi. Vapaakauppa -alue on maantieteellinen alue, joka on sitoutunut poistamaan jäsenvaltioiden tullit ja rajoitukset.
Käydään paljon keskustelua kaikkien tullien poistamisen ja maailmanlaajuisen vapaakaupan käyttöönoton eduista ja haitoista. Vaikka tällainen askel voi hyödyttää joitakin maita, muut pienet tai kehitysmaat voivat olla taloudellisesti tuhoisia. Useimmat maat näyttävät mieluummin varaavan itselleen oikeuden kontrolloida tuontia ja harjoittaa samalla pienempiä kaupparyhmiä yhteistyössä.