Ulkoavaruussopimus on kansainvälinen sopimus, jonka tarkoituksena on käsitellä avaruuden mahdollisia käyttötarkoituksia ja väärinkäytöksiä koskevia huolenaiheita. Se kehitettiin vuonna 1967 yhteistyössä Yhdysvaltojen ja silloisen Neuvostoliiton kanssa, kaksi valtiota, jotka ovat vahvasti mukana ns. Sopimuksen allekirjoittajat suostuvat käyttämään tilaa rauhanomaisiin tarkoituksiin, pidättäytymään väittämästä taivaankappaleita kansalliseksi alueeksi ja ottamaan vastuun niiden rajoilta peräisin olevista avaruustoimista, mukaan lukien sekä valtion että yksityiset avaruusohjelmat.
Ulkoavaruussopimus, joka tunnetaan virallisesti nimellä sopimus periaatteista, jotka koskevat valtioiden toimintaa ulkoavaruuden etsimisessä ja käytössä, mukaan lukien kuu ja muut taivaankappaleet, on mallinnettu tarkasti Etelämanteren käytöstä keskustelua varten kehitetyn sopimuksen pohjalta. Etelämanner on varattu maailmanlaajuiseksi rauhanomaiseksi voimavaraksi tieteellistä tutkimusta ja kokeilua varten, eivätkä ihmiset saa käyttää tai kehittää joukkotuhoaseita Etelämantereen alueella tai esittää yksinoikeuksia tämän alueen käyttöön.
Tämä sopimus muodostaa avaruusoikeuden perustan. Ulkoavaruussopimuksen jäsenet ovat sopineet, että ne eivät laukaise tai käytä joukkotuhoaseita avaruudessa, vaikka tavanomaisia aseita ei ole kielletty. Heidän on myös käytettävä avaruusvastuuta ja otettava vastuu vahingoista, jotka aiheutuvat kansallisten hallitusten tai yksityisten yritysten tutkimuksesta ja laitteista. Allekirjoittajien on tarkastettava ja hyväksyttävä ehdotetut avaruusoperaatiot, jotka ovat peräisin niiden rajoista, ja jos allekirjoittaja on huolissaan ehdotuksesta, voidaan pyytää kuulemista tilanteen arvioimiseksi ja suositusten laatimiseksi ratkaisemattomien ongelmien ratkaisemiseksi.
Astronautit hyväksytään ihmiskunnan lähettiläiksi ulkoavaruussopimuksen nojalla, eivätkä he koko ihmiskunnan edustajina voi vaatia maata kotimailleen tai muille. Sopimus kieltää myös avaruudessa tapahtuvan toiminnan, joka saattaisi aiheuttaa saastumista tai korjaamatonta haittaa avaruudessa oleville esineille. Kaikkien näiden suuntaviivojen tarkoituksena on varata ulkoavaruutta rauhanomaisiin tarkoituksiin tunnustamalla avaruudessa suoritettu kriittinen tutkimus sekä ulkoavaruuden ja avaruusohjelmien kulttuurinen arvo.
Lukuisat valtiot ovat allekirjoittaneet ja ratifioineet ulkoavaruussopimuksen, tunnustavat asiakirjassa esitetyt tavoitteet ja sitoutuvat noudattamaan sitä. Avaruuslainsäädännön perustana ja kehyksenä sitä käytetään Yhdistyneissä Kansakunnissa ja useissa jäsenmaissa kehitettäessä avaruuteen liittyviä lakeja sekä avaruusohjelmia.