Toisen maailmansodan viimeisinä päivinä tapahtui keskeinen tapahtuma Krimin Rivieralla, Jaltan merenrantakohteessa. Kokous kutsuttiin 4. helmikuuta 1945 yleisesti tunnetuksi Jaltan konferenssiksi tai Krimin konferenssiksi, ja se oli koodinimeltään Argonaut -konferenssi tapahtumaa edeltävinä kuukausina. Suunnitelmana oli koota yhteen kolmen sen ajan voimakkaimman maan – Yhdistyneen kuningaskunnan, Neuvostoliiton ja Amerikan Yhdysvaltojen – päämiehet. Tapahtuma vaikutti merkittävästi sotatoimien suuntaan ja muotoili useiden kansakuntien kohtaloita.
Tuolloin Yhdistynyt kuningaskunta (Yhdysvallat) ja Yhdysvallat (USA) olivat jo mukana sotatoimissa Saksan, Japanin ja Italian akselivaltaa vastaan. Edellisessä kokouksessa Teheranissa vuonna 1943, Kolme Suurta oli jo koordinoinut joitakin sotatoimia, joista oli hyötyä näille kolmelle maalle. Yhdysvaltain presidentti Franklin Delano Roosevelt tuli Jaltalle toivoen, että Neuvostoliitto tukisi sotatoimia Tyynellämerellä ja auttaisi Japanin kukistamisessa. Neuvostoliiton armeijat Jaltan aikaan olivat jo rikkoneet Saksan puolustuskykyä ja matkalla Berliiniin.
Lisäksi Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri Winston Churchill toivoi saavansa Neuvostoliitolta tukea vapaille vaaleille ja demokraattiselle hallintotavalle Puolassa. Neuvostoliiton johtaja Joseph Stalin etsi mahdollisuutta luoda Itä -Eurooppaan puskurivaltioita, jotka suojelevat alueita sekä poliittisesti että maantieteellisesti Neuvostoliitolle. Kaikki kolme maailman johtajaa saapuivat Jaltalle huolissaan siitä, kuinka paljon heillä olisi vaikutusvaltaa sodanjälkeisessä maailmassa.
Lopulta jokainen Jaltan konferenssin kolmesta suuruudesta saavutti yhtenäisyyden ainakin osassa siitä, mitä he halusivat saavuttaa Jaltan konferenssissa. Neuvostoliitto tuli Tyynenmeren teatteriin ja julisti sodan Japanille, kuten Roosevelt oli toivonut Stalinin tekevän. Neuvostoliitto liittyi Ison -Britannian ja Yhdysvaltojen joukkoihin tuodakseen keisarillisen laivaston. Churchill sai lupauksen vapaista vaaleista Puolassa, jotka pidettiin vuonna 1947, vaikka hänen toiveensa demokraattisesta hallintomuodosta ei toteutunut. Vuoteen 1949 mennessä Puola oli ehdottomasti sosialistinen valtio. Neuvostoliitto puolestaan hallitsi Puolan itäosaa, jonka odotettiin korvaavan eron hankkimalla Saksan maita sen länsirajoilta. Kaikki kolme lähtivät Jaltan konferenssista suunnitelmilla aloittaa maailmanlaajuisen järjestön perustaminen, joka korvaa epäonnistuneen Kansainliiton.
Jaltan konferenssi on jättänyt pysyvän perinnön monella tapaa. Saksa joutui demilitarisoimaan ja natsipuolueen hajottamaan. Kahdenkymmenennen vuosisadan loppupuolella Berliinin muuri erotti maan kahteen osaan, jotka olivat jäänteitä alkuperäisistä neljästä miehitetystä vyöhykkeestä, jotka kehitettiin sodanjälkeiselle Saksalle, ja alueita valvoivat Yhdysvallat, Neuvostoliitto, Yhdistynyt kuningaskunta , ja Ranska. Puolan rajat muutettiin ja pysyvät paikoillaan tähän päivään asti. Pohja luotiin Yhdistyneiden Kansakuntien perustamiselle, joka toimii edelleen tärkeimpänä foorumina, jota useimmat kansat ympäri maailmaa käyttävät vuorovaikutuksessa keskenään. Alkuperäisille viidelle perustajajäsenelle, mukaan lukien kolme suurta, annettiin veto -oikeus pysyvien paikkojensa vuoksi YK: n turvallisuusneuvostossa.
Jaltan konferenssi loi perustan toipumisesta toisesta maailmansodasta, mutta se ei ratkaissut kaikkia konferenssissa edustettuina olleiden kolmen maan välisiä ongelmia. Jaltan konferenssilla oli kuitenkin merkittävä rooli sodan lopettamisessa ja se auttoi nopeuttamaan sellaisen maailmanlaajuisen organisaation perustamista, joka olisi tehokkaampi kuin Kansainliitto koskaan. Vaikka monet historioitsijat kyseenalaistavat nykyään Yhdysvaltojen, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Neuvostoliiton käyttämät menetelmät näiden tavoitteiden saavuttamiseksi, tosiasia on, että heidän yhteistyönsä Jaltan konferenssin seurauksena mahdollisti suuren osan nykymaailmastamme.