Ongelman muotoilu poliittisessa kontekstissa tarkoittaa asian esittämistä tavalla, joka todennäköisesti saa eniten yhteisymmärrystä muilta. Sovitteluprosessissa tämä prosessi on aivan erilainen ja sisältää ydinkysymysten tunnistamisen kahden eri mieltä olevan osapuolen välillä, jotta asioihin liittyvät asiat ja tosiasiat voidaan keskustella ja ratkaista.
Poliittisissa kysymyksissä kehystämistä käytetään usein keinona saada kiistanalaisia kohtia noudattamaan. Kielenkäyttö on suunnattu yleisön tuntemukseen, käsityksen, jonka kreikkalaiset sofistit kehittivät ensin kairosiksi. Kairos tarkoittaa lähinnä tietämistä, mikä on oikein ja sopivaa sanoa tietystä käsitteestä ja tiettynä ajankohtana.
Nykyaikana ongelmien kehystys vaatii yleensä paljon työtä. Ennen poliittisten puheiden kirjoittamista voidaan suorittaa kohderyhmiä tai kyselyitä, joissa analysoidaan tehokkaimpia yleisöpuheenvuorostrategioita. Tämä koskee erityisesti puheita korkean profiilin kampanjoissa tai Yhdysvaltojen osavaltion osoitteissa.
Ongelman kehystys ei todellakaan ole yksinomainen millekään poliittiselle puolueelle. Kaikki poliittiset puolueet käyttävät avainsanoja tai lauseita, joita joskus kutsutaan äänitavuiksi ja joita he toivovat, että tiedotusvälineet tekevät yhteistyötä, ja näin varmistetaan ideajoukon jatkuva vahvistaminen. Samoin avainkysymyksiin omistautuneet ryhmät käyttävät usein ongelmien kehystämistä.
Ongelman kehystämistä voidaan kutsua myös tarinan pyörimiseksi. Kun presidentti Bush perusteli hyökkäyksen Irakiin, hän käytti aluksi tätä tekniikkaa ehdottaakseen hyökkäyksen tarkoitusta löytää ja poistaa joukkotuhoaseita. Sanat joukkotuhoaseet tarkoittavat pelkoa. World Trade Centerin joukkotuhon valossa hänen yrityksensä onnistui hyvin. Joukkotuhoa oli vältettävä, ja sota Irakia vastaan auttaisi tätä. Ongelma muotoiltiin uudelleen “terrorismin vastaiseksi sotaksi”, kun haut eivät paljastaneet aseita.
On selvää, että ne, jotka eivät tue Irakin sotaa, eivät kutsu sitä ”terrorismin vastaiseksi sotaksi”, mutta viittaavat siihen todennäköisemmin ”epäoikeudenmukaiseksi sotaan” tai ”öljysotaan”. Kumpikaan osapuoli ei pelaa täysin oikeudenmukaisesti tosiasioiden kanssa, koska on olemassa monia selityksiä ja argumentteja sekä sodan puolesta että vastaan. Kuitenkin tällaisen jakautuvan kysymyksen muotoilu antaa mahdollisuuden edistää poliittisia tavoitteita ja vaikuttaa julkiseen ajatteluun.