Arianin harhaoppi voi olla vaikea ymmärtää ihmisille, joita ei ole kasvatettu lausumalla Nicene Creedia tai kristilliseen uskontoon. Muun muassa se osoittaa pitkiä taisteluja, keskustelua tai riitaa, joka on ympäröinyt yritystä havaita Kristuksen luonne. Keskustelu ja arialaisen harhaoppisuuden ilmaisu kärjistyivät Nicean neuvoston aikana 4. vuosisadalla.
Varhaiskristillisen kirkon perustajat Konstantinuksen avustuksella, joka ei tuolloin ollut harjoittava kristitty, pitivät välttämättömänä, että Jumalan luonne ja usko Jumalaan selvitetään. Tärkeintä oli tunnistaa ja määritellä Kristuksen jumalallisuus. Vaikka monet uskoivat, että Jeesus oli Jumalan poika ja jakoivat hänen olemuksensa, homoousion -käsitettä, jotkut kokivat, että Jeesuksen tasavertaisen aseman antaminen Jumalan kanssa ei ollut monoteistista.
Pääasiallisia näistä varkauksista olivat Arius ja Eusubius. Arius, jonka seuraajia kutsuttiin arialaisiksi, koki, että Jumala loi Kristuksen, ei omasta asiastaan. Tämä tarkoitti hänen mielestään, että Kristus ei ollut Jumala eikä Hän. Kristuksen palvonta merkitsisi toisen Jumalan palvontaa, ja tämä oli nimenomaan vastoin Jumalan opetusta, jonka mukaan häntä yksin tulee palvoa.
Ariuksen opetuksia kutsuttiin arialaisiksi harhaoppeiksi, koska suurin osa Nicean neuvoston jäsenistä uskoi Kristuksen yhtäläiseen jumalallisuuteen ja Jeesuksen käsitykseen yhdestä olemuksesta Jumalan kanssa. Koska Arius opetti toisenlaisen käsityksen Jeesuksen luonteesta, hänet leimattiin harhaoppiseksi ja hänen teostaan kutsuttiin harhaopiksi kirkon mukaan. Kristuksen jumalallisuuden heikentämistä pidettiin pahana, ja Ariuksen arialaisen harhaopin edistäminen johti nopeasti maanpakoon.
Arianin maanpakolaisuus ei täysin sementannut oppia roomalaisesta kirkosta eikä lopettanut keskustelua. Nizzan kirkolliskokous hyväksyi Nicenen uskontunnustuksen, uskontunnustuksen, joka tukee nimenomaan homoousion -ajatusta, että Kristus on ”yksi Isän kanssa olemisessa” ja ”syntynyt ei ole tehty”. Silti jotkut pienet kristinuskon lahkot jatkoivat arialaisten harhaopin tukemista, ja niistä tuli myöhemmin ei-kolminaisuus.
Trinitarit pitävät nykyään arialaista harhaoppia vain harhaoppisena. On monia kirkkoja, jotka kiistävät Kristuksen jumalallisuuden eivätkä usko yhdistettyyn Kolminaisuuteen. Termillä harhaoppi on myös tullut paljon vähemmän painoarvoa valtavirran katolisessa ajattelussa. Katolisen vallan ja vallan huipulla harhaoppisena pidtäminen voi johtaa erottamiseen, kidutukseen ja teloitukseen.