Tekijöiden yhdistelmä vaikutti apartheidin loppumiseen Etelä -Afrikassa. Monet ihmiset viittaavat tämän järjestelmän loppuun kuvauksena siitä, mitä voi tapahtua, kun useista hallituksista ja kulttuuritaustoista tulevat ihmiset kokoontuvat vastustamaan jotakin, olipa kyse sitten institutionalisoidusta rasismista tai sodasta. On myös tärkeää muistaa, että vaikka apartheid on ohi Etelä -Afrikassa, se on jättänyt pysyvän kulttuuriperinnön, jonka korjaaminen kestää vuosikymmeniä.
Ennen kuin keskustellaan siitä, miten se päättyi, voisi olla hyödyllistä tietää, mitä apartheid oli. Se oli institutionalisoidun rotuerottelun järjestelmä, jonka Etelä -Afrikan hallitus loi. Sen lisäksi, että se antoi etusijan hyvin pienelle vähemmistölle valkoisista eteläafrikkalaisista, se loi myös luokkaeroja syntyperäisten eteläafrikkalaisten välillä, pakottaen ihmiset muuttamaan “kotimaahansa”, joka jaettiin etnisten perusteiden mukaan. Mustia, intialaisia ja aasialaisia kohdeltiin Etelä -Afrikan toisen luokan kansalaisina apartheidin alla, järjestelmä, joka kesti 1940 -luvun lopulta 1990 -luvun alkuun.
Yksi tärkeä tekijä apartheidin lopettamisessa oli maan sisäinen paine. Hallituksen jäsenet alkoivat epäillä järjestelmää, ja myös monet sitä vastustavat puolueet alkoivat kasvaa Etelä -Afrikassa 1970 -luvulta lähtien. Laaja vastustus sekä mustavalkoisten eteläafrikkalaisten keskuudessa heikensi järjestelmää olennaisesti sisältäpäin.
Myös ulkopuolista painostusta oli paljon, etenkin länsimaissa, joista joillakin oli laaja kansalaisoikeuslainsäädäntö. Kun Neuvostoliiton valta alkoi heiketä, länsimaat kokivat, ettei apartheidia voida enää sietää, ja he alkoivat aktiivisesti puhua sitä vastaan. Tämä ajanjakso merkitsi myös siirtymistä kohti demokratiaa ja itsemääräämisoikeutta muissa Afrikan valtioissa, koska länsi ei enää pelännyt kommunismin vaikutusta syntyviin Afrikan hallituksiin. Lukuisat diplomaatit ja virkamiehet kommentoivat järjestelmää halveksivasti ja kannustivat Etelä -Afrikkaa lopettamaan sen.
Etelä -Afrikka koki myös valtavia taloudellisia paineita apartheidin lopettamiseksi. Pankit ja sijoituspalveluyritykset vetäytyivät Etelä -Afrikasta ilmoittaen, etteivät ne investoisi maahan ennen kuin sen institutionalisoitu rasismi on päättynyt. Myös monet kirkot painostivat. Yhdessä sisäisistä väkivaltaisista mielenosoituksista ja vihaisten eteläafrikkalaisten joukkoorganisaatiosta nämä tekijät tuomitsivat järjestelmän, ja lakien kumoaminen alkoi tapahtua vuonna 1990; neljä vuotta myöhemmin Etelä -Afrikassa järjestettiin demokraattiset vaalit, ja viimeiset lailliset jäljet apartheidista poistettiin.