Poliittinen myytti on narratiivi, yleensä dramaattisen tarinan muodossa, joka liittyy poliittiseen aiheeseen. Poliittinen myytti voisi väittää selittävänsä tietyn valtion syntymisen tai kuvaavan kahden ryhmän välistä suhdetta osana suurempaa, legendaarista kertomusta. Poliittiset myytit riippumatta siitä, onko niillä historiallista tosiasiaa vai ei, tyydyttävät ryhmän tarpeen saada nykyinen poliittinen tilanne, joka on oikeutettu sisällyttämällä se suurempaan tarinaan.
Termi “poliittinen myytti” otettiin käyttöön vuonna 1975 Henry Tudorin samannimisessä kirjassa. Tudor kuvaili tämän tyyppistä myyttiä myytiksi, jossa sankari tai päähenkilö ei ollut yksittäinen henkilö vaan ryhmä. Ryhmä voi olla kansakunta, etninen ryhmä tai sosiaalinen luokka. Poliittiset myytit liittyvät historiaan, mutta eivät välttämättä historiallisia; Ryhmän jäsenet hyväksyvät myytin pikemminkin filosofisena pätevänä kuin historiallisesti paikkansapitävänä.
Yksi yleinen poliittisen myytin tyyppi on kansallinen alkuperätarina tai etnogeneesi. Monilla kansakunnilla on puoliksi legendaarisia kertomuksia, jotka perustuvat usein jossain määrin historiallisiin tosiasioihin niiden syntymisestä. Esimerkiksi varhaiskeskiaikaiset historioitsijat kertoivat englantilaisten saapumisesta Englantiin kahden myyttisen johtajan Hengistin ja Horsan alaisuudessa, kun taas keskiaikainen historioitsija Snorri Sturluson loi myyttisen alkuperän skandinaavisille kansoille, jotka yhdistävät heidät klassiseen mytologiaan. Nykyaikaisempi esimerkki tämän tyyppisestä myytistä olisi tarina puritaanista, joka purjehti uuteen maailmaan paetakseen uskonnollista vainoa ja perustamaan Amerikan.
Kaikki poliittiset myytit eivät ole alkuperätarina. Muut poliittiset myytit tarjoavat suuren kertomuksen poliittisten ja kulttuuristen liikkeiden kehystämiseksi. Esimerkiksi Yhdysvaltojen länsimainen laajentuminen 19 -luvulla seurasi poliittisen myytin luomista, joka tunnetaan nimellä Manifest Destiny. Tämä kertomus selitti Amerikan alueellisen hankinnan osana väistämätöntä kasvua. Kannattajat pitivät Tyynenmeren saavuttamista Yhdysvaltojen “kohtalona”. Yhdysvalloista itsestään tuli tämän myytin päähenkilö, ja Yhdysvaltojen laajentumisen vastustamista pidettiin uhkana kansalliselle kohtalolle.
Poliittisen myytin rooli on yhdistää yhteisö ja herättää yhteenkuuluvuuden tunne. Tällä voi olla sekä positiivisia että negatiivisia seurauksia. Poliittiset myytit toimivat usein kokoontumispisteinä kansallisen kriisin aikana, mutta niitä voidaan käyttää myös sorron välineinä. Esimerkiksi “dolchstosslegende” tai “selkänoja-selitys” oli kertomus, joka väitti, että Saksa oli hävinnyt ensimmäisen maailmansodan sisäisten vihollisten pettämisen vuoksi. Se oli tärkeä osa natsien propagandaa ja kannusti hallituksen tukemiseen.