SDRAM on lyhenne sanoista Synchronous Dynamic Random Access Memory, ja se on nopea tapa tuottaa laskentakapasiteettia. Se voi toimia 133 Mhz: n nopeudella, mikä on paljon nopeampaa kuin aikaisemmat RAM -tekniikat.
Tämäntyyppinen muisti suojaa hyvin databittejään ja tallentaa ne kukin erilliseen kondensaattoriin. Tästä on hyötyä siinä, että se välttää korruptiota ja ylläpitää “koskemattomia” tietoja. Haittapuolena on, että samat kondensaattorit, jotka ovat niin hyödyllisiä SDRAM -bittien tallentamisessa, ovat myös erittäin huonoja pitämään elektronit kurissa; tuloksena on nimen dynaaminen osa, koska päivitykset ovat tarpeen tietojen eheyden ylläpitämiseksi. Kun kaikki tämä dynaaminen virkistys ja tallennus on tehty, tuloksena on tiheä tietopaketti, joka on yksi yritysmaailman tiheimmistä.
Nimen synkroninen osa lisätään aliohjelmalla, joka asettuu tietokoneen järjestelmäväylän ja prosessorin kanssa niin, että kaikki toiminnot tapahtuvat samanaikaisesti. Erityisesti tietokoneen sisäinen kello ajaa koko mekanismia. Kun kello lähettää signaalin sanomalla, että toinen aikayksikkö on kulunut, muistisirut alkavat toimia. DRAM -tiheän datapaketin lisäksi se mahdollistaa monimutkaisemman muistikuvion, mikä johtaa erittäin tehokkaaseen tapaan tallentaa ja käyttää tietoja.
Toinen SDRAM: n etu on niin kutsuttu putkisto. Koska sirut ovat niin tiheitä ja monimutkaisia, ne voivat hyväksyä useamman kuin yhden kirjoituskomennon kerrallaan. Tämä tarkoittaa, että siru voi käsitellä yhtä komentoa, kun se hyväksyy toisen, vaikka uusi komento joutuisi odottamaan vuoroaan. Aiemmat RAM -sirut vaativat omaa käyttöoikeutta, mikä mahdollisti vain yhden komennon kerrallaan koko sirulla. Tällä tavalla sirut ovat nopeampia kuin edeltäjänsä.
Tämä kuvaa enimmäkseen yhden datan siruja tai SDR SDRAM -muistia. Vielä uudempi siru on kaksinkertainen datanopeus eli DDR SDRAM. Tämä mahdollistaa entistä suuremman kaistanleveyden tekemällä putkilinjan tiedonsiirrot kahdesti jokaista tietokoneen sisäisen kellon aikayksikköä kohti. Yksi siirto tapahtuu uuden ajan yksikön alussa ja toinen lopussa.
SDRAM -sirut nousivat ensimmäisen kerran tietojenkäsittelyn eturintamaan vuonna 1997. Vain kolmessa vuodessa niistä oli tullut hallitseva voima muistilastuissa koko laskentaspektrissä.