Gigahertsi, yleisesti lyhennetty GHz, viittaa taajuuksiin miljardeissa jaksoissa sekunnissa. Giga on 1 miljardin vakiokerroin ja Hertz on vakioyksikkö taajuuksien mittaamiseen, ilmaistuna syklinä tai tapahtumana sekunnissa. Yksi GHz vastaa 1,000 megahertsiä (MHz).
Yleisimmin gigahertsiä käytetään, kun keskustellaan tietokoneen suorituskyvystä tai radiotaajuuksista. Tietokoneissa se viittaa useimmiten keskusyksikön (CPU) kellotaajuuteen; mitä nopeammin suorittimen kello voi tikittää, sitä nopeammin tietokone voi yleensä käsitellä tietoja ja ohjeita. Vuonna 2000 Intel ja Advanced Micro Devices saavuttivat markkinoinnin ja teknisen virstanpylvään julkaisemalla ensimmäiset 1 GHz: n suorittimet, ja nopeudet ovat kasvaneet huomattavasti sen jälkeen.
Radioviestinnässä GHz: ää käytetään määrittämään sähkömagneettisen spektrin kaistat, ja eri kaistoille on määritetty eri käyttötarkoitukset. Esimerkiksi S-kaista on taajuuskaista 2-4 GHz. Yleiset tekniikat, kuten Bluetooth®, langaton internet (WiFi ™) ja langattomat puhelimet, toimivat S-kaistalla. L-kaistaa, 1-2 GHz, käytetään satelliittiviestintään ja globaaliin paikannusjärjestelmään eli GPS: ään. Muita merkittäviä bändejä ovat Ku ja Ka, joita käyttävät satelliitit sekä poliisin tutka -aseet.
Laitteet, jotka lähettävät samaa kaistaa tai sen lähellä, voivat häiritä toisiaan. Tämä johtuu radioaaltojen aaltomaisesta luonteesta; yhden aallon huippuja voidaan kompensoida toisen aallon matalalla, mikä mitätöi molemmat aallot. Mitä lähempänä taajuutta kaksi signaalia ovat, sitä voimakkaampi vaikutus on. Esimerkiksi mikroaaltouunit voivat häiritä Internet -yhteyksiä, koska ne lähettävät säteilyä samalla taajuudella kuin WiFi ™ -reitittimet. Samoin Bluetooth® ja WiFi ™ kilpailevat samoista taajuuksista, ja niiden samanaikainen käyttö voi vaikuttaa suorituskykyyn.
GHz -taajuuksien käyttö viestintään mahdollisti puolijohdeteknologian kehittyminen. Ennen transistorien ja nopean elektroniikan laajaa käyttöä ei ollut käytännöllistä tuottaa niin korkeita taajuuksia.