Mikä on Petabyte?

Maailmassa, jossa tietokapasiteetti kasvaa jatkuvasti, petatavu edustaa rajaa juuri teratavun edellä, joka itse kulkee aivan gigatavun edellä. Toisin sanoen 1,024 gigatavua on yksi teratavua ja 1,024 teratavua on yksi petatavu. Tämän perspektiivin kannalta petatavu on noin miljoona gigatavua (1,048,576 XNUMX XNUMX).

1980 -luvun lopulla suurta kiintolevyä pidettiin 80 megatavuna. Nykyään tämä määrä tilaa ei edes sisällä nykyistä Windows -käyttöjärjestelmää ilman, että se ylittää tallennusrajoitukset. Vankat ohjelmat, musiikkitiedostot, monipuoliset digitaaliset levyt (DVD-levyt), suoratoistovideo ja korkean resoluution grafiikka ovat kaikki muuttuneet muistinhimoisiksi petoiksi, jotka syövät kiinteistöjä tavuittain. 1980 -luvulla olisi ollut mahdotonta ajatella, että kotitietokone vaatii jonain päivänä kymmeniä ja jopa satoja gigatavuja tietojen tallentamiseen. Vaikka petatavu on edelleen terabaitin alueen ulkopuolella, kuka voi sanoa, missä kotitietokone on vielä kahden vuosikymmenen kuluttua?

Se on nöyrä ajatus, että mahtava petabyte tallentaa yksittäisiä kappaleita. Yksittäistä merkkiä edustavan tavun muodostamiseen tarvitaan kahdeksan bittiä. Esimerkiksi sana “bitti” kirjoittaa 24 bittiä tai kolme tavua.

Laita 1,024 tavua yhteen ja sinulla on kilotavu. Ota sama määrä kilotavuja (1,024) ja olet rakentanut megatavun; 1,024 megatavua ja sinulla on gigatavua – ja niin edelleen saadaksesi teratavun ja lopuksi petatavun. Kuinka monta bittiä on petatavussa? Huikea 9,007,199,254,740,990 XNUMX XNUMX XNUMX XNUMX XNUMX!

Tavalliselle ihmiselle numeron murskaaminen muuttuu hieman karvaiseksi, kun se siirtyy petatavun alueelle, mutta se ei lopu siihen. Petatavun lisäksi ovat eksabyte, zettabyte ja yottabyte. Vaikka jotkut saattavat vielä tottua ajatukseen, että 1,024 500 megatavua on yhtä gigatavua, me tulemme nopeasti aikaan, jolloin ihmiset viittaavat siihen, että niillä on ”puoli teratavua” tallennustilaa XNUMX gigatavun sijasta. Toistaiseksi petatavu on kuitenkin turvallisesti siirretty muun muassa yliopistojen omistamiin supertietokoneisiin, kuten Indiana Universityn, The European Organization for Nuclear Research (CERN) ja IBM: n Global Services -järjestelmiin. Voimme vain toivoa, että kun kotikäyttäjä ostaa tallennustilaa petatavuun mennessä, eheytysohjelmat ovat pysyneet vauhdissa.