Tietokoneohjelmoinnin ja tietojenkäsittelytieteen alalla käyttösopimukset ovat tapa määrittää tai dokumentoida, miten tietty toiminto muuttaa ohjelman eri elementtejä. Toisin kuin abstrakti ohjelmointirajapinta (API) tai rajapinnan ohjausasiakirja, käyttösopimuksia käytetään apuna tietokonesovelluksen tai -järjestelmän kehittämis- ja mallinnusvaiheessa. Perustason mukaan sopimuksessa määritellään neljä toiminnon ominaisuutta, erityisesti toiminnan nimi, kaikki viittaukset operaatioon muilla suunnittelun aloilla, mahdolliset syöttö- tai tilavaatimukset ennen toimenpiteen suorittamista ja tila järjestelmä tai muuttujat toimenpiteen suorittamisen jälkeen. Sopimuksessa ei määritellä mitään erityistä siitä, miten toiminto toimii sisäisesti, vaan sen sijaan vain se, miten ohjelman käyttö vaikuttaa sen tilaan.
Toimintasopimuksia ei yleensä rakenneta jokaiselle ohjelmamallin toiminnalle. Sen sijaan ne on varattu operaatioille, jotka ovat erityisen monimutkaisia tai vaikeasti seurattavia. Useat tietokonemallinnuskielet, kuten UML (Unified Modeling Language), tukevat operaatiosopimuksia ja tarjoavat tapoja visualisoida, kuinka ohjelman tila voi muuttua, kun toiminto on suoritettu.
Kaksi ensimmäistä operaatiosopimusten luomiseen tarvittavaa määritelmää ovat operaation nimi, joka voi olla mikä tahansa, ja mahdolliset ristiviittaukset. Ristiviittaus on luettelo muista ohjelmamallin toiminnoista tai alueista, jotka käyttävät määriteltyä toimintoa tai joita toiminto käyttää käsittelyssä. Tämä auttaa näkemään, miten kokonaissuunnittelu on vuorovaikutuksessa, ja on erityisen hyödyllistä nähdä, miten mallin yhden alueen muutokset vaikuttavat muihin alueisiin.
Operaatiosopimuksissa määritellään seuraavaksi operaation suorittamisen edellytykset. Tämä voi edellyttää tiettyjen muuttujien lataamista asianmukaisilla arvoilla, tai se voi edellyttää, että tietyt ohjelman osat ovat tietyssä tilassa. Jos edellytykset eivät täyty, kun toiminto suoritetaan, toimenpidettä ei suoriteta tai se voi epäonnistua kokonaan. Sopimusta käytetään abstraktina työkaluna, joten edellytykset ovat yleensä melko yleisiä ja sisältävät enemmän ohjelman tilan kuin tiettyjä muuttujia.
Käyttösopimusten viimeinen osa määrittelee mahdolliset jälkiehdot. Jälkiehdot ovat luettelo ohjelmamallin kohteista, joita on muutettu toiminnon suorittamisen vuoksi. Tämä voi määrittää muutoksia tietorakenteeseen tai muutoksia ohjelman tilaan, kuten ohjauksen siirtämisen erilliseen moduuliin. Käyttämällä tarkasti määriteltyjä käyttösopimuksia ohjelmia voidaan mallintaa ja muokata tehokkaasti ennen varsinaisen toteutuksen aloittamista.