Eri kokoisilla yrityksillä on erilaisia tietokoneen tarpeita. Suurempien yritysten on välttämättä käytettävä enemmän tietokoneita kuin pienempien yritysten. Suurilla yrityksillä on rutiininomaisesti suuria tietokoneasetuksia, kuten keskusyksiköitä ja verkkoja. Suuren yrityksen verkolla on yleensä asiakas-palvelin-arkkitehtuuri, joka tunnetaan myös kaksitasoisena arkkitehtuurina. Riippumatta siitä, mitä sitä kutsutaan, tämäntyyppinen arkkitehtuuri on työnjako suuren liiketoiminnan edellyttämille laskentatoiminnoille.
Asiakas-palvelin-arkkitehtuurin rakenteen mukaisesti yrityksen tietokoneverkossa on palvelintietokone, joka toimii organisaation “aivoina”, ja ryhmä asiakastietokoneita, joita yleisesti kutsutaan työasemiksi. Tämän arkkitehtuurin palvelinosa on suurikapasiteettinen tietokone, ehkä jopa keskusyksikkö, johon on tallennettu suuri määrä dataa ja toimintoja. Asiakasosuudet ovat pienempiä tietokoneita, joita työntekijät käyttävät suorittaessaan tietokonepohjaisia tehtäviään.
Palvelimet sisältävät yleensä datatiedostoja ja sovelluksia, joita voidaan käyttää verkon kautta, työasemien tai työntekijöiden tietokoneiden avulla. Työntekijä, joka haluaa käyttää esimerkiksi yrityksen laajuisia datatiedostoja, käyttäisi asiakastietokonettaan päästäkseen palvelimen datatiedostoihin. Muut työntekijät voivat käyttää yhteisen käyttöoikeuden sovellusta avaamalla palvelimen asiakastietokoneidensa kautta.
Tämän tyyppistä palvelinta kutsutaan sovelluspalvelimeksi. Se hyödyntää täysimääräisesti asiakas-palvelin-arkkitehtuuria hyödyntämällä palvelinta sovellusten tallennuslaitteena ja edellyttämällä asiakkaiden kirjautumista palvelimelle voidakseen käyttää näitä sovelluksia. Esimerkkejä tällaisesta sovelluksesta on lukuisia; suosituimpia ovat tekstinkäsittelyohjelmat, laskentataulukot ja graafisen suunnittelun ohjelmat. Kussakin tapauksessa sovellusten käyttö kuvaa asiakas-palvelin-arkkitehtuuria.
Palvelin ei kuitenkaan ole vain tallennustilaa varten. Monissa verkoissa on asiakas-palvelin-arkkitehtuuri, jossa palvelin toimii myös prosessointivirtalähteenä. Tässä skenaariossa asiakastietokoneet ovat käytännössä “kytketty” palvelimeen ja saavat siitä prosessointitehonsa. Tällä tavalla asiakastietokone voi simuloida palvelimen suurempaa prosessointitehoa ilman tarvittavaa prosessoria tallennettuna sen kehykseen. Tässä asiakas-palvelin-arkkitehtuuri kuvaa virtuaalista voimalaitosta.