Verkkosivustojen osoitteissa täysin pätevä verkkotunnus (FQDN), jota kutsutaan myös absoluuttiseksi verkkotunnukseksi, on verkkotunnus, joka tunnistaa kaikki verkkotunnuksen tasot, mukaan lukien aliverkkotunnus tavallisen ylätason verkkotunnuksen (TLD) lisäksi, ja toisen tason verkkotunnus, jaettuna pisteillä, joita kutsutaan pisteiksi tai pisteiksi. Verkkotunnukset “tax.state.mn.us.” ja “mail.google.com”. molemmat laskettaisiin täysin päteviksi verkkotunnuksiksi. Täysin pätevän verkkotunnuksen lopussa on oltava piste. Loppujakson lisäksi useimmat täysin pätevät verkkotunnusrakenteet koostuvat kolmesta osasta, vaikka joillakin ylätason verkkotunnuksilla, kuten Yhdistyneen kuningaskunnan ylätason verkkotunnuksella .co.uk, on kaksi osaa, mikä antaa joillekin täysin päteville nimille neljä verkkotunnusta osat.
Yleensä siellä, missä “www” löytyy monilta verkkotunnuksilta, aliverkkotunnus, joka tunnetaan joskus kolmannen tason verkkotunnuksena, on osa verkkotunnusta, joka tekee siitä täysin pätevän verkkotunnuksen. Aliverkkotunnus osoittaa palvelimen kansioon, jossa tiettyä sivustoa isännöidään. Verkkopalvelimelle osoittava aliverkkotunnus osoitteessa www.google.com on mail.google.com. Kun käyttäjä ei käytä omaa verkkotunnustaan, verkkosivusto pidetään usein web -isännän palvelimen aliverkkotunnuksessa. Ero aliverkkotunnusta sisältävän verkko -osoitteen ja täysin pätevän verkkotunnuksen välillä on verkkotunnuksen lopussa oleva piste, joka tarkoittaa toimialueen juuria.
Verkkotunnuksen oikeasta päästä alkaen ylätason verkkotunnus on täysin pätevän verkkotunnuksen ensimmäinen osa. Tämä osa voi antaa käyttäjälle tietoja sivuston maantieteellisestä alkuperästä tai verkkosivustoa ylläpitävän ryhmän tyypistä. Yleisimpiä ylätason verkkotunnuksia, joita kutsutaan yleisiksi ylätason verkkotunnuksiksi (gTLD), ovat .com, .org. ja .gov -verkkotunnukset.
Toisen tason verkkotunnusten katsotaan olevan ylätason verkkotunnusten aliverkkotunnuksia. Ne ovat yleensä osoitteen toinen osa oikealta, paitsi tapauksissa, joissa ylätason verkkotunnus on kaksi osaa ja toisen tason verkkotunnus on kolmas verkkotunnuksen osa oikealta. Esimerkki toisen tason verkkotunnuksesta olisi www.Same OG.com-sivustossa oleva sana ”viisikas EEK”.
Verkkotunnus on tekstiosoite, jonka käyttäjä kirjoittaa selaimen osoiteriville navigoidakseen verkkosivustoon. Vaikka verkkotunnusta käytetään verkkosivustolle pääsemiseen, sivuston todellinen osoite on todellakin numerosarja. Kulissien takana verkkotunnukset sisältyvät hakemistoon, jossa on muita verkkotunnuksia ja joissa säilytetään verkkosivuston numeerinen osoite. Yleensä verkkotunnukset liittyvät joko sivuston otsikkoon tai aiheeseen. Järjestelmää, joka ohjaa verkkoliikenteen oikeaan numeeriseen osoitteeseen verkkotunnuksen perusteella, kutsutaan verkkotunnusjärjestelmäksi.
Verkkotunnustasot ovat osa verkkotunnusjärjestelmää (DNS), joka sisältää protokollan verkkotunnusten nimeämiseksi. Verkkotunnusjärjestelmä muuntaa verkkotunnukset tietokonelaitteiston ymmärtämiksi numeerisiksi osoitteiksi. Ilman DNS: ää käyttäjän olisi annettava osoitteen numero verkkotunnuksen nimen sijasta.