Ohjelmistopiratismi, joka tunnetaan myös tekijänoikeusloukkauksena, on yksi monista kielletyistä toimista, joita tietyn ohjelmiston loppukäyttäjä voi tehdä. Lähes kaikilla ohjelmistoilla on nykyään lisenssisopimus eli EULA. Kun ohjelmisto asennetaan, loppukäyttäjän on hyväksyttävä EULA tai napsautuslisenssi ennen ohjelmiston asentamista. EULA -sopimuksessa asetetaan ehdot, joiden nojalla ohjelmistoa voidaan käyttää tai ei saa käyttää tekijänoikeussuojan mukaisesti. Piratismi sisältää EULA -sopimuksen rikkomisen yhdellä tai useammalla ehdolla.
Joitakin yleisiä esimerkkejä tästä teosta ovat:
Väärennettyjen kopioiden tekeminen myyntiin: Vaikka piratismilainsäädäntö vaihtelee maittain, tämä rikkomus on laitonta useimmissa maissa. Joissakin maissa voi esiintyä epätavallisia poikkeuksia epätavallisiin olosuhteisiin, kuten vammaisten hyväksi tehtävän ohjelman muuttamiseen, mutta yleensä ohjelmiston monistaminen sen myymistä varten on tämän teoksen klassinen määritelmä.
Väärennettyjen kopioiden tekeminen luovutettavaksi: Vaikka Yhdysvallat tunnustaa “oikeudenmukaisen käytön” suojan, joka voi sallia suojatun työn jakamisen rajoitetusti sallituksi rikkomukseksi, ohjelmistopiratismi ylittää “oikeudenmukaisen käytön”. Vähemmän tulkitseva vastine kohtuulliselle käytölle on “reilu kauppa”, jonka tunnustavat esimerkiksi Australia, Uusi -Seelanti, Singapore, Kanada ja Yhdistynyt kuningaskunta. Näillä laeilla pyritään suojelemaan loppukäyttäjän oikeuksia ja yhteiskunnan etua tekijänoikeuden haltijan oikeuksilla. Suojattua teosta, joka jaetaan naapurin kanssa, voidaan pitää oikeudenmukaisena käyttönä joillakin lainkäyttöalueilla, mutta linjat voivat olla hieman epämääräisiä ja vaihtelevia siitä, missä suojaus päättyy ja mistä piratismi alkaa. Yleisesti ottaen EULA kieltää yleisesti kaiken, mikä ulottuu henkilökohtaisen käytön ulkopuolelle, ja se voi saada aikaan oikeudellisia kysymyksiä.
Kiintolevyn lataaminen: Toinen ohjelmistopiratismin muoto on tietokonejärjestelmän myynti, johon on jo asennettu laitonta ohjelmistoa. Yleensä ostaja ei saa käsikirjoja, lisenssisopimuksia tai edes alkuperäistä ohjelmaa sisältäviä CD -levyjä tai levykkeitä.
Internetin jakaminen: Ohjelmistoja, jotka eivät ole ilmaisia tai jaettuja ohjelmistoja, ei voida laillisesti levittää verkossa. Monet ohjelmistot ovat kuitenkin helposti saatavilla P2P (peer to peer) -verkkojen kautta, binääristen uutisryhmien tai chat -huoneiden kautta. Tätä kutsutaan wareziksi, ja sitä on yleisesti murtauduttu, jotta se olisi kaikkien käytettävissä ilman rajoittavia tekijänoikeusarvopapereita.
Ohjelmistojen vuokraus: Vaikka kirjastot ja oppilaitokset voivat ostaa erityislisenssejä tietyntyyppisten ohjelmistojen vuokraamiseen, ohjelmistojen vuokraaminen on yleensä laitonta ja ohjelmistopiratismia.
Rajoittamaton käyttöoikeus: Ohjelmiston asentaminen palvelimelle ilman verkkolisenssiä ja antaa asiakkaille pääsy kyseiseen ohjelmistoon.
OEM/eriyttäminen: OEM -ohjelmiston (alkuperäislaitteiden valmistaja) myyminen erillisenä mukana toimitetusta laitteistosta on toinen ohjelmistopiratismimuoto.
Henkilökohtaisten ohjelmistojen käyttö kaupallisiin tarkoituksiin: Monet ohjelmistot ovat ilmaisia henkilökohtaiseen käyttöön, mutta vaativat lisenssin kaupalliseen käyttöön.
Jaetun ohjelmiston käyttäminen kokeilujakson jälkeen maksamatta siitä: Useimpien shareware -käyttöoikeussopimusten mukaan käyttäjän on joko maksettava jakeluohjelmasta tai poistettava se kokeilujakson jälkeen ohjelmistopiratismin välttämiseksi.
Kaikkien ohjelmistojen, myös ilmaisohjelmien, tekijänoikeuksien peukalointi: Jopa ilmaisohjelmat voivat joutua piratismiin, kun tekijänoikeuksia muutetaan laittomasti tai ohjelmaa muutetaan laittomasti ja jaetaan edelleen. Uudelleenjaettu tuote ei edellytä alkuperäistä hintalappua, jotta se voidaan pitää laittomana ohjelmistona.
Epäilemättä kiistanalaisimmat ohjelmistopiratismit liittyvät siihen, mitä monet pitävät yksinkertaisena henkilökohtaisena käyttötarkoituksena – ohjelmiston ostaminen ja sen asentaminen useammalle kuin yhdelle henkilökohtaiselle koneelle. Jotkut ohjelmistolisenssit kieltävät tämän, rajoitus, jota monet kuluttajat pitävät yrityksen ahneutena, erityisesti silloin, kun kyseessä ovat “ei-valinnaiset” ohjelmat, kuten käyttöjärjestelmät. Monissa tapauksissa tämä on saattanut muuten lainkuuliaiset kansalaiset hakkereiden ja hakkereiden kimppuun, kun he etsivät keinoja kiertää epäoikeudenmukaisesti rajoittavia erityisiä tekijänoikeussuojamääräyksiä.