Käyttäjän datagrammiprotokolla on yksi tärkeimmistä verkkoprotokollista, jota käytetään tietojen siirtämiseen Internetissä. Se on osa Internet Protocol Suitea, joka ohjaa sitä, miten tietokoneet kommunikoivat palvelimien ja toistensa kanssa Internet -protokollaverkon (IP) kautta. Käyttäessään käyttäjädataprotokollaa sovellus voi lähettää datagrammeja tai viestejä muille isäntäkoneille määrittämättä ensin erityisiä siirtokanavia tai datapolkuja. Tämä mahdollistaa nopeamman viestinnän, mutta on vähemmän luotettava kuin muut menetelmät.
Tämän protokollan suunnitteli vuonna 1980 amerikkalainen tietotekniikan tutkija David P.Reed Massachusetts Institute of Technologysta (MIT). Tarkastelun ja testauksen jälkeen protokolla määriteltiin virallisesti RFC 768. RFC tai kommenttipyyntö on Internet Engineering Task Force -ryhmän julkaisema muistio, jossa esitetään hyväksytty protokolla Internetin käyttöön.
Käyttäjän datagrammiprotokollan painopiste on tiedonsiirrossa. Se ei anna mitään takeita sen varmistamiseksi, että tiedot todella saapuvat, tai suojaamaan tietojen eheyttä niiden liikkuessa. Protokolla olettaa, että jos virheentarkistus on tärkeä, viestintää suorittavat tietokoneet huolehtivat siitä.
Käyttäjän datagrammiprotokolla on tilaton protokolla. Tämä tarkoittaa, että se käsittelee jokaista tietopyyntöä itsenäisenä tapahtumana. Tällä toiminnalla on se etu, että palvelin voi tukea suurempaa liikennettä, koska käynnissä oleville keskusteluille ei tarvitse määrittää tallennustilaa.
Joissakin tapauksissa käyttäjän datagrammiprotokolla on itse asiassa parempi kuin luotettavammat viestintämenetelmät. Se sallii esimerkiksi viestien toimittamisen ilman virhetarkistuksen aiheuttamaa viivettä. Aikaherkät sovellukset käyttävät sitä usein tästä syystä. Yleinen esimerkki tämän tyyppisestä sovelluksesta on median suoratoisto, kuten Voice over IP.
Käyttäjän datagrammiprotokolla on hyödyllinen myös palvelimille, jotka käsittelevät valtavia määriä pieniä pyyntöjä. Koska palvelimen ei tarvitse määrittää tallennustilaa tai määrittää yhteyksiä ennen kommunikointia, se voi vastata jokaiseen yksittäiseen pyyntöön nopeammin. Tuloksena on nopeampi palvelu kaikille käyttäjille. Tästä syystä online -pelejä käyttävät palvelimet käyttävät usein käyttäjän datagram -protokollaa.
Hyödyllisyydestään huolimatta käyttäjän datagrammiprotokolla ei sovellu kaikkiin sovelluksiin. Joskus virheiden korjaaminen on tarpeen tietojen luotettavan toimittamisen varmistamiseksi. Tässä tapauksessa RFC 768 suosittelee sen sijaan RFC 761: ssä kuvatun lähetyksen ohjausprotokollan käyttöä.