Digitaalinen objektitunniste (DOI®) on menetelmä asiakirjojen ja muun sisällön yksilöimiseksi yksilöllisesti digitaalisessa muodossa. Järjestelmässä sisällölle määritetään pysyvä tunniste, jota kutsutaan DOI®-nimeksi. Tämä nimi voidaan antaa erityyppiselle sisällölle, kuten sähköisille asiakirjoille, grafiikalle ja ohjelmistolle, ja sitä voidaan käyttää yhdessä muiden tunnisteiden kanssa. Tämän seurauksena DOI® -nimet voidaan myös ”ratkaista” lisätietojen saamiseksi. International DOI® Foundation (IDF) ylläpitää järjestelmää ja myöntää muille organisaatioille oikeuden nimetä.
Kun IDF perustettiin vuonna 1998, oli selvää, että nykyiset tunnisteet eivät kyenneet riittävästi täyttämään kuilua sähköisten ja tulostettujen lähteiden välillä. Esimerkiksi asiakirjat, joilla on samankaltaiset otsikot, voivat olla hämmentyviä, jos niihin viitataan vain nimellä, ja kohteen Uniform Resource Locator (URL) tuli hyödyttömäksi, jos kohde siirrettiin tai poistettiin. Ainutlaatuisia numerointimalleja, kuten kansainvälistä standardikirjanumeroa (ISBN), voitaisiin käyttää, mutta ne eivät tarjonneet helppoa tapaa löytää sisältöä verkossa. Digitaalisten objektien tunnistusjärjestelmä suunniteltiin tapaksi käsitellä joitakin näistä ongelmista ja lisätä uusia toimintoja, jotka toimivat digitaalitekniikan avulla.
Digitaalisten objektien tunnistusjärjestelmän ytimessä on merkkijono tai kirjainten ja numeroiden merkkijono, jota kutsutaan DOI® -nimeksi. Ainutlaatuinen DOI® -nimi annetaan jokaiselle järjestelmää käyttävälle sisällölle. Nämä nimet on suunniteltu pysyviksi; vaikka otsikko tai sijainti verkossa voi muuttua, sen DOI -nimi® pysyy samana. Tämä on erityisen tärkeää akateemisilla aloilla; tästä syystä monet tyylioppaan kirjoittajat, kuten American Psychological Association (APA), suosittelevat nyt DOI® -nimien käyttöä bibliografioissa ja viittauksissa.
Digitaalisen objektin tunnistusjärjestelmää voidaan käyttää monenlaisella sisällöllä – ohjelmistosta grafiikkaan tekstiartikkelissa -. IDF ei kuitenkaan määritä objektin tarvittavaa kokoa tai laajuutta, jotta sille voidaan antaa DOI® -nimi. Esimerkiksi akateemisessa lehdessä voi olla nimi jokaiselle numerolle, jokaisen numeron artikkelille tai jopa jotain niin erityistä kuin artikkelin tietotaulukko. IDF mahdollistaa myös suuren joustavuuden DOI® -nimien rakenteessa, joten olemassa olevaa tunnistetta voidaan käyttää. Esimerkiksi tieteellisten aikakauslehtien kustantajat voivat käyttää DOI® -nimeä luodessaan julkaisutunnistetta (Publisher Item Identifier, PII), mikä mahdollistaa näiden kahden järjestelmän välisen yhteensopivuuden.
Toisin kuin muissa luettelointijärjestelmissä esiintyvät tunnisteet, DOI® -järjestelmä voi kuitenkin antaa lisätietoja Internetin kautta. Päätöslauselmassa DOI® -nimi lähetetään verkkopalveluun, joka vastaa sisällön metatiedoilla. Tämä metatieto voi sisältää nimen, tekijän, julkaisupäivän ja jopa sijainnin verkossa, josta sisältö löytyy. Metatietoja voidaan muuttaa, jos sisältö päivitetään, mutta itse DOI®: n pitäisi pysyä samana.
Useimmat DOI® -nimet eivät ole suoraan IDF: n myöntämiä, vaan ulkopuoliset rekisteröintitoimistot, jotka antavat nimiä eri asiakkaille. Virastot maksavat käyttömaksut IDF: lle, joka valvoo ja ylläpitää digitaalisten objektien tunnistusjärjestelmää. IDF on myös onnistunut saamaan DOI®-järjestelmän viralliseksi standardiksi eri standardien asettavia organisaatioita ympäri maailmaa.