Verkkotiedostojärjestelmä, jota joskus kutsutaan hajautetuksi tiedostojärjestelmäksi, on tapa järjestää ja tallentaa tiedostoja ja kansioita tavalla, johon liittyy useita verkon kautta yhdistettyjä tietokoneita. Tämän ansiosta monet tietokoneet voivat käyttää samoja tietoja ja voivat myös jakaa tietoja useammalle kuin yhdelle laitteelle. Käytössä on useita verkkotiedostojärjestelmiä, joista jokaisella on hieman erilaiset ominaisuudet ja tarkoitukset.
Käytännössä minkä tahansa tyyppiset laitteet, joita käytetään tietokoneen tietojen lukemiseen tai tallentamiseen kiintolevyistä tallentaviin CD -levyihin, käyttävät tiedostojärjestelmää tietojen järjestämiseen ja tallentamiseen. Vaikka useimmilla on yhteisiä piirteitä, tiedostojärjestelmät vaihtelevat suuresti niiden suunnittelun, käyttötarkoituksen ja ominaisuuksien suhteen. Useimmissa tapauksissa tiedostojärjestelmä rajoittuu yhteen fyysiseen laitteeseen, kuten kiintolevylle. Jokaisella tietokoneen laitteella tai levyllä on oma tiedostojärjestelmä. Verkkotiedostojärjestelmä ottaa eristetyn resurssin, kuten tietokoneen sisällä olevan kiintolevyn, ja muuttaa sen jaetuksi resurssiksi, joka on muiden verkon tietokoneiden käytettävissä.
Tiedostojärjestelmien jakamisesta verkon yli voi olla monia etuja. Yhdellä tietokoneella olevat tiedostot voidaan jakaa helposti muiden tietokoneiden kanssa, ja käyttäjät voivat helposti vaihtaa tietoja tai tehdä yhteistyötä projekteissa. Monissa tapauksissa on myös mahdollista ”asentaa” verkkoresursseja niin, että jaettu resurssi näyttää erilaiselta kuin paikallinen resurssi käyttäjälle ja tietokoneen asennetuille sovelluksille. Esimerkiksi kansio, joka sisältää musiikkia tai verkkoselaimen kirjanmerkkejä, voidaan tallentaa yhteen tietokoneeseen ja jakaa useiden muiden kanssa tietojen synkronoimiseksi. Joissakin verkkoympäristöissä käyttäjän koko kotikansio jaetaan verkkotiedostojärjestelmän avulla, jolloin käyttäjän tiedot ovat käytettävissä lähes mistä tahansa verkon pisteestä.
1980 -luvun alusta lähtien on luotu erilaisia verkkotiedostojärjestelmiä. Sun Microsystems® kehitti protokollan, joka tunnetaan nimellä Network File System (NFS) vuodesta 1985 alkaen; sitä käytetään yleisesti Linux- ja UNIX® -tiedostopalvelimissa. Microsoft® tarjoaa tuotteen, joka tunnetaan nimellä DFS (Distributed File System), joka mahdollistaa Windows®: ssa olevan suositun Server Message Block -tiedostonjakoprotokollan käytön verkkotiedostojärjestelmässä. Andrew File System (AFS) pyrkii tarjoamaan yritystason verkkotiedostojärjestelmälle uusia ominaisuuksia ja suojatun todennuksen Kerberos-protokollan kautta, kun taas Secure Shell Filesystem (SSHFS) käyttää pitkäikäistä Secure Shell -protokollaa samanlaisen tavoitteen saavuttamiseksi. Google® ja Yahoo! ® käyttävät Googlen tiedostojärjestelmää (GFS) ja Hadoopin hajautettua tiedostojärjestelmää (HDFS) valtavien tietomäärien tallentamiseen tuhansille yksittäisille kiintolevyille.