Kalsitoniinilla ja kalsiumilla on selvä yhteys monien eri eläinten aineenvaihduntaan. Kalsiumia tarvitaan ylläpitämään monia eri järjestelmiä eläimen kehossa, mukaan lukien solujen aineenvaihdunta ja eri lihasten supistuminen, mukaan lukien sydänlihas, joka mahdollistaa veren virtaamisen kehon läpi. Koska kalsium on tärkeä monien eri kehon järjestelmien moitteettoman toiminnan kannalta, tämän mineraalin pitoisuudet verenkierrossa on säädettävä huolellisesti. Kalsitoniini on yksi hormoneista, jotka auttavat ylläpitämään oikean kalsiumin tasapainon monien eri eläinten, myös ihmisten, verenkierrossa. Kalsitoniinin ja kalsiumpitoisuuden välinen yhteys on kuitenkin vähemmän tärkeä ihmisillä kuin muilla nisäkkäillä.
Monilla eläimillä kalsitoniini- ja kalsiumtasot ovat hyvin läheisesti yhteydessä toisiinsa. Erikoistunut rauhanen, usein kilpirauhanen, vapauttaa kalsitoniinin, kun kalsiumpitoisuus veressä ylittää sen, mitä eläin voi turvallisesti käyttää ja metaboloida. Kalsitoniini estää ylimääräisen kalsiumin hajoamisen sieltä, missä sitä säilytetään luustossa, ja sallii ylimääräisen kalsiumin kulkeutumisen virtsajärjestelmän läpi ilman, että eläimen munuaiset imeytyvät siihen uudelleen. Tällä tavalla veren ylimääräinen kalsium huuhdellaan pois kehosta, mikä vähentää kalsiumpitoisuutta eläimen verenkierrossa.
Ihmisillä kalsitoniinin ja kalsiumin välinen yhteys ei ole yhtä olennainen osa kalsiumsykliä kuin monien muiden eläinten kanssa. Ihmisten kilpirauhanen erittää edelleen kalsitoniinia, kun veren kalsiumpitoisuus on liian korkea, mikä saa aikaan saman vasteen kuin muilla eläimillä. Ihmiset, joilla on ollut laaja vaurio kilpirauhasessa, mutta myös ne, joilla rauhas puuttuu kokonaan, pystyvät säätelemään kalsiumkiertoa onnistuneesti ilman kalsitoniinia. Monet eläimet, jotka eivät pysty tuottamaan kalsitoniinia, voivat toisaalta helposti kärsiä hyperkalsemiasta, joka voi muuttua hengenvaaralliseksi.
Kalsitoniinin ja kalsiumin välinen yhteys on myös johtanut tämän hormonin käyttöön lääketieteellisenä hoitona. Osteoporoosia sairastaville potilaille voidaan antaa kalsitoniinia, jotta keho ei pysty hajottamaan kalsiumia luissa. Vaikka kalsitoniinihoito ei ole yhtä yleistä kuin muilla hoidoilla, tämän hormonin kyky estää luukatoa tekee siitä tehokkaan monille potilaille.