Socket 5 oli eritelmä, joka esitteli fyysisen ja sähköisen yhteyden tietokoneen keskusyksikön (CPU) ja emolevyn välillä. Sitä käytettiin Intel® Pentium® -suorittimissa 1990-luvun puolivälissä ja Intel®-yhteensopivia suorittimia valmistavissa kilpailevissa yrityksissä. Pistokkeessa 5 oli 320 nastaa, ja se oli suunniteltu toimittamaan 3.3 voltin teho CPU: lle. Sen seuraaja, Socket 7, käytti uudelleen monia Socket 5 -mallin osia ja mahdollisti jonkin verran taaksepäin yhteensopivuutta. Molemmat alustat ovat olleet vanhentuneita 1990 -luvun lopulta lähtien, vaikka korvaavia suorittimia ja emolevyjä löytyy huutokauppasivustoilta ja ylijäämäkaupoista.
Tyypillisen henkilökohtaisen tietokoneen (PC) suoritin muodostaa yhteyden tietokoneen emolevyyn useiden metallisten nastojen kautta, jotka kuljettavat sähköisiä signaaleja. Nämä nastat, jotka sijaitsevat suorittimen alapuolella, kytkeytyvät emolevyn reikiin. Nastan ja sitä vastaavien reikien lukumäärää, kokoa ja järjestelyä säätelevät CPU -liitännät. Yritykset, jotka suunnittelevat ja markkinoivat suorittimia, asettavat nämä standardit, jolloin eri sirujen ja emolevyjen yhdistelmää voidaan käyttää yhdessä niin kauan kuin ne ovat samaa pistorasiatyyppiä. Pistorasiastandardit määrittävät myös CPU: lle syötettävän jännitteen tason.
Intel® loi Socket 5 -standardin 1990 -luvun puolivälissä Pentium® -prosessorisarjan toista iterointia varten. Erityisesti tuettiin Pentium® -suorittimia, jotka toimivat 75–133 megahertsin välillä, kun taas aiemmat ja myöhemmät mallit käyttivät muun tyyppisiä pistorasioita. Jotkut Intelin kilpailijat hyödynsivät eritelmää myymällä halvempia, pudotettavia korvaavia siruja, jotka olivat Socket 5 -yhteensopivia. Pistorasia oli karkeasti neliömäinen, ja siinä oli porrastettu tappiryhmä, mikä tarkoittaa, että nastat oli järjestetty diagonaaliseen kuvioon, joka mahdollisti niiden sijoittamisen tiiviimmin toisiinsa kuin aiemmat asettelut.
Pistorasia 5 kesti vain noin vuoden ennen kuin korvaava tuote julkaistiin, mutta sen asettelua ja nastajärjestystä käytettiin uudelleen sen seuraajalle, Socket 7. Socket 7 tuki uudempia, kaksijännitteisiä prosessoreita ja esitteli ylimääräisen “avaintangon”, joka on suunniteltu estämään käyttäjiä asentamasta CPU ylösalaisin. Nämä muutokset olivat riittävän pieniä, jotta Socket 5 -prosessori voitaisiin lisätä Socket 7 -emolevyyn. Myytiin myös sovittimia Socket 5 -emolevyjen päivittämiseen, jolloin uudempia Socket 7 -suorittimia voidaan käyttää emolevyissä vanhempia malleja käyttäen.