Verkkoturvapolitiikka on strateginen asiakirja, joka määrittää organisaation tietokoneen käytön ja tietokoneverkon käytön säännöt ja määräykset. Yleinen hallitusten ryhmien, oppilaitosten ja yritysten keskuudessa verkon tietoturvapolitiikka laaditaan yleensä päättäjien tai asianajajien toimesta. Käytännön tarkoituksena on tarjota tietoturvaa ja tietoturvaa sekä rajata vastuuta ja käyttäjän vastuuta. Käytäntö saattaa sisältää myös verkkolaitteiden käyttöä koskevat säännöt, määritellä käyttöoikeudet verkkoon ja hallita tai hallita verkon kautta lähetettyjä tietoja. Tärkeintä on, että verkon tietoturvapolitiikka säätelee verkon ja Internetin välistä viestintää.
Teollinen vakoilu on kasvava uhka yrityksille ja koulutustutkimuslaitoksille, jotka menestyvät innovaatioissa ja keksinnöissä. Tietokone hakkerit saattavat käyttää vahvoja taktiikoita, kuten koodin injektointia tai keylogging-ohjelmistoa tietokoneverkon murtamiseen. Jotkut hakkerit käyttävät hienovaraisempaa sosiaalis-psykologista taktiikkaa, jossa he houkuttelevat epävarmoja työntekijöitä paljastamaan yrityksen käyttäjätunnuksia tai arkaluonteisia tietoja ja pääsevät siten verkostoon. Verkon tietoturvapolitiikka sisältää säännöt työntekijöiden käyttäytymisestä ja tarjoaa selkeän tietoturvapolitiikan liikesalaisuuksien suojaamiseksi ja epäilyttävän toiminnan valvomiseksi.
Verkon suojauskäytäntö määrittelee myös kaikkien verkon käyttäjien tietoturvakäytännöt. Käytäntö saattaa sisältää asianmukaista ja epäasiallista viestintää työntekijöiden välillä, kuten henkilökohtaisten sähköpostiviestien kiellon kieltämistä tai seurantaa. Verkon suojauskäytännössä käyttäjiä saatetaan joutua rekisteröimään kaikki tietokoneeseen liitetyt tietokonelaitteet, kuten kannettavat tietokoneet ja henkilökohtaiset laitteet. Käytännössä määritellään selvästi hyväksyttävä toiminta ja määritetään kaikki ei -hyväksyttävät toiminnot, mukaan lukien rangaistukset.
Yksi verkon tietoturvapolitiikan perustekijöistä on verkon ja Internetin välisen viestinnän sääntely. Vaikka se on erittäin hyödyllistä tutkimukselle ja ulkoiselle viestinnälle, Internet voi myös tarjota suoran reitin verkon tietoturvaloukkaukseen. Hyvä verkkopolitiikka ottaa huomioon sekä ulkoiset että sisäiset uhat. Yleensä organisaatio tekee riskianalyysin määrittämällä hyväksyttävän Internet -toiminnan verkon sisällä ja määrittelee tai suodattaa Internet -yhteyden ja toiminnan. Pääsy esimerkiksi julkisille tai oppilaitosten verkkosivustoille saattaa olla sallittua, mutta virusvideosivustot saattavat olla kiellettyjä tai estettyjä.
Verkon tietoturvapolitiikka on vain niin hyvä kuin sen toteuttaminen. Poliittisten sääntöjen noudattaminen on kriittistä. Monet yritykset ja oppilaitokset voivat muodostaa oman sisäisen verkon tietoturvahenkilöstön tai palkata tietotekniikkayrityksen. Toiset taas saattavat käyttää erityistä ohjelmistoa, joka valvoo ja hallinnoi kaikkea verkkotoimintaa.