Runouden paradoksi auttaa luomaan jännitystä lukijoiden mieleen sijoittamalla sanat tai lauseet yhteen siten, että ne eivät näytä ensin noudattavan logiikan sääntöjä tai hyväksyttyä totuutta. Tämä ristiriidan käyttö kielessä saa yleisön usein ajattelemaan syvemmälle tällaisen ristiriitaisen lausunnon implisiittisestä merkityksestä. Kirjoittajat, jotka käyttävät tehokkaasti paradoksaalista sanamuotoa, paljastavat jonkin totuuden elementin näennäisesti väärässä lausunnossa. Paradoksi on runoudessa toisinaan erilainen kuin proosakirjallisuus, ja sillä voi usein olla useita merkityskerroksia ilmaistuna vähemmän sanoja.
Runokirjoittajat käyttävät yleensä paradoksia luodakseen epätavallisen ajatuksen tai visuaalisen kuvan sanoilla. Samat sanat olisivat usein muuten tavallisia ja merkityksettömiä, kun ne asetetaan eri yhdistelmään tai asiayhteyteen. Joidenkin runouden paradoksien on tarkoitus välittää ironian sävy ja johtaa lukijan mietiskelyyn tietyn runon aiheesta. Tällainen ironia paradoksaalisesta runosta yleensä saa aikaan juonittelun tunteita lukijoiden mielessä ja saa heidät lukemaan enemmän keskittymistä ja syvempää mietiskelyä.
Tietyt paradoksin käytöt runollisissa teoksissa muodostavat tunnusomaiset piirteet, jotka erottavat tietyn runon muista. Nämä kirjalliset ristiriidat voivat olla yhtä yksinkertaisia kuin lyhyet lauseet tai monimutkaiset kuin useat laajennetut jakeet monimutkaisilla metrijärjestelmillä. Pitkät ja laajennetut kertovat runot sisältävät joskus monia paradokseja saman kirjallisuuden sisällä. Paradoksit voivat myös koostua kokeilusta termeillä, jotka kuvaavat olotilaa tai itse havaintoa. Runoilijat, jotka kirjoittavat tällaisilla lauseilla, herättävät joskus lukijoidensa mielessä kysymyksiä siitä, mikä merkitsee olemassaoloa tai muita siihen liittyviä filosofisia aiheita.
Puhehahmoilla on tärkeä rooli osana paradoksin käyttöä runoudessa. Tällaiset rivit runossa voivat toimia viisauden sanoina tai oivaltavina lausuntoina elämän yleisistä näkökohdista. Hyvin muotoillun paradoksaalisen runon ristiriitainen lausunto on usein aivan erilainen kuin yleisempi sanonta, kuten aforismi, ja sen merkitys on yleensä syvempi ja sanamuoto monimutkaisempi. Tällaisen paradoksin tarkoitus runoudessa ei ole välittää laajalti hyväksyttyä totuutta, vaan välittää ajatus, jota lukijat eivät tavallisesti ajattele päivittäisessä elämässään.