Glottal pulse on termi, jota käytetään kielitieteen tutkimuksessa kuvaamaan äänenlaadun vaihteluita, joihin vaikuttaa äänihuulten taitosten käsittely puhuessaan. Mitä tulee mekaniikkaan, glottal -pulssin tuottaa kudosläppä äänihuulten alueella ja niiden välinen rako, jota kutsutaan yhdessä glottiksiksi. Yhdessä kaikki nämä alueet muodostavat äänikanavan. Glottal -pulssin tuottama taajuus johtuu äänihuulen värähtelystä, joka resonoi kurkunpäätä vasten. Tämä luo surinaa tai huminaa, joka antaa yksilöllisen äänen jokaiselle henkilölle.
Muut tekijät vaikuttavat glottal -pulssikuvioihin. Esimerkiksi nopeus, jolla glottit avautuvat tai sulkeutuvat, vaikuttaa. Kun äänitaitokset puristetaan yhteen, ne muodostavat glottal -pysäytyksen, joka on välttämätön äänen tuottamiseksi, kun lausutaan konsonantteja “k” tai “p”. Kuitenkin erilainen glottal -pulssi syntyy, kun ilmaa pakotetaan kanavan läpi ja suodatetaan sitten äänihuulilla, mikä tapahtuu lausuttaessa kirjainta “h”. Itse asiassa jokainen lausuttu ääni tuottaa eri tapahtumien sekvenssin, jotka vaikuttavat äänen kulkuun ja suodattamiseen äänikanavasta.
Glottal -pulssin luonnolliset vaihtelut riippuvat myös yksilöiden välisistä anatomisista eroista. Ensinnäkin äänihuulten kokonaiskoko vaikuttaa äänituotantojen suodatuksen laajuuteen ja tuloksena olevaan resonanssiin. Suun ja äänihuulten välisen alueen pituus on toinen rakenteellinen tekijä, joka edistää äänenlaadun ainutlaatuisuutta.
Monet kielitieteilijät havainnollistavat glottal -pulssin terävyyttä viittaamalla siihen äänen “akustisena värityksenä”. Tätä ajattelutapaa käytetään kuitenkin myös pidemmälle kuin yksilöllisen erottamiskyvyn tunnistamiseen, jotta voidaan muotoilla äänityypeille yhteisiä yleisiä lauluominaisuuksia. Lisäksi tämä malli mahdollistaa johdannaisia glottal -pulssissa säilyttäen samalla samankaltaisten äänityyppien yhteiset ominaisuudet. Toisin sanoen, vaikka otettaisiin huomioon yksittäiset vaihtelut äänenvoimakkuudessa, heijastuksissa ja sävyissä, samanlaiset lauluominaisuudet voidaan ekstrapoloida esimerkiksi samaa sukupuolta olevien puhujien välillä. Näitä vastaavia ominaisuuksia kutsutaan usein glottal -pulssimuodoiksi.
Käytännön hyöty glottal -pulssin määrittämisessä on ensisijaisesti ymmärryksen saaminen siitä, miten puhetta käsitellään. Sillä on kuitenkin myös sovellus akustiikan arviointiin ja tarkan nousun havaitsemiseen. Globaali pulssiseuranta sisältää kehittyneen tietotekniikan käytön raakapuunäytteiden digitaalisen analyysin aikaansaamiseksi. Tiedot, jotka edustavat kilohertsin (kHz) taajuuksilla mitattuja glottal -pulssijaksoja, voidaan sitten piirtää useisiin algoritmeihin tarkentamaan puhevaihteluita.