Monikon pronomini on sana, joka korvaa useamman kuin yhden numeron substantiivin, mikä tehostaa viestintää. Esimerkiksi lauseessa “Vaikka Lisa ja Jim olivat nälkäisiä, he eivät voineet lopettaa syömistä”, “he” on monikon pronomini, jonka avulla puhuja voi välttää “Lisa ja Jim” toistamista. Monikollisilla pronomineilla on useita käyttötarkoituksia englannin kielellä. Niitä voidaan käyttää kohteina, esineinä, omistavasti tai demonstratiivisesti.
Yksi tapa käyttää monikkomääritettä on lauseen aihe tai lause, joka suorittaa toiminnon. Tällä tavalla käytetyt pronominit ovat aina “me”, “sinä” tai “he”. “Me” on ensimmäisen persoonan monikon pronomini, kuten lauseessa: “Kävelimme kouluun, vaikka satoi.” “Sinua” käytetään monikon toisessa persoonassa, kuten sanassa “Olette kaikki väärässä”, kun taas “he” käytetään monikossa kolmannessa persoonassa, kuten kohdassa “He pääsivät takaisin leiriin”.
Monikossa olevia pronomineja voidaan käyttää myös objekteina lauseissa tai korvata monikko, jolla toiminto suoritetaan. Nämä tulevat aina muodossa “me”, “sinä” ja “he”. Ensimmäisen persoonan objektiivisessa tapauksessa monikon pronomini “me” on sopiva, kuten lauseessa: “Vastustajaryhmä voitti meidät huonosti.” Kuten subjektiivisessa tapauksessa, “sinua” käytetään toisessa persoonassa, kuten lauseessa: “Varoitin teitä, etteivät tee niin.” “Heitä” käytetään kolmannen persoonan monikkopronominina, kuten: “Vaikka oppilaat olivat kirkkaita, matemaattinen tehtävä oli heille liian vaikea.”
Jos puhuja yrittää osoittaa omistajuutensa, hän voi käyttää omistavaa monikon pronominiä, joka on yleensä yksi seuraavista sanoista: “meidän”, “sinun”, “heidän”, “sinun” tai “heidän”. Esimerkiksi puhuja voi osoittaa hallussapitoonsa sanomalla: “Lentoamme viivästyi tunnilla.” Tämä on toisin kuin yksittäinen omistuspronomini, jolloin lause lukisi: “Koneeni viivästyi tunnin.” Vastaavasti lause “etu on heidän” osoittaa, että etu kuuluu ihmisryhmälle, johon viitataan kolmannessa persoonassa.
Toinen monikkomääritteen käyttö on osoitus käyttämällä sanaa “nämä” tai “ne”. Puhuja käyttäisi “näitä” tai “niitä” viitatessaan substantiiviryhmään, joka on joko lähellä tai kaukana. Esimerkiksi lause ”Nämä viinirypäleet ovat vihreitä” viittaa siihen, että viinirypäleet ovat lähellä puhujaa, jotta hän voi tarjota niitä konkreettisena esimerkkinä. Sitä vastoin “viinirypäleet ovat vihreitä” viittaa siihen, että ne ovat kauempana.