Yleensä kaikki englanninkielisen fonologian elementit liittyvät äänen luomiseen ja englanninkielisten sanojen lausumiseen oikein tietyn merkityksen välittämiseksi. Yksi niistä on englannin aakkoset, jotka ovat sanojen rakennuspalikoita. Aakkoset koostuvat 26 kirjaimesta, joista viisi on vokaaleja ja 21 konsonantteja. Englanninkielisessä äänijärjestelmässä konsonantit ja vokaalit luokitellaan sen mukaan, miten äänet tuotetaan. Esimerkiksi “m” -kirjaimen äänen sanotaan olevan kaksisuuntainen – koska se käyttää ääntä kahden huulen avulla – ja se on myös nenänmuotoinen, koska nenän käytävän pitäisi olla avoin äänen tuottamiseksi.
Toinen tärkeä elementti englanninkielisessä fonologiassa on stressi. Stressi määrittää, mitkä sanat tai tavut on korostettu. Tämä on erityisen tärkeää merkityksen muodostamisessa, erityisesti heteronyymeissä, sanoissa, joilla on sama kirjoitus, mutta joilla on eri ääntäminen. Esimerkiksi sanassa “läsnä”, kun “pre” korostetaan, sana tarkoittaa “lahjaa”. Jos tavua “lähetetty” korostetaan, sanan merkitys muuttuu “antaa”.
Yksi englanninkielisen fonologian elementti, joka muistuttaa stressiä, on intonaatio. Tässä tapauksessa sanaa korostetaan usein, usein lauseessa. Mieti lausetta “Rakastan sinua”. Kun sanaa “sinä” korostetaan, puhuja huomauttaa, että hän rakastaa “sinua” eikä kukaan muu. Jos sanaa “rakkaus” korostetaan, puhuja saattaa haluta sanoa, että se on tunne, jota hän tuntee henkilöä kohtaan, eikä mikään muu tunne.
Intonaatio on myös tärkeä, kun kyse on eri lauseista. Kysyvällä lauseella tai kyselyllä on yleensä kallistuva ylöspäin suuntautuva sävy loppua kohden, kuten “Tuletko kotiin?” Toisaalta huutavalla lauseella on taipumus saada purkautuva intonaatio, kuten lauseessa: “Olen niin iloinen puolestasi!” Näissä esimerkeissä voidaan nähdä, että intonaatio on tärkeä paitsi merkityksen välittämisessä myös tunteiden ilmaisemisessa sanojen sisällä.
Englanninkielisessä fonologiassa on myös tavu yhtenä sen elementtinä, erittäin tärkeä, koska se on äänen yksikkö, joka muodostaa sanan. Ilman sitä englannin kieli – tai mikä tahansa muu kieli – voi olla käsittämätön. Kuten “atomissa”, tavut ovat “a” ja “tom”. Englanninkielisen fonologian tavu noudattaa yleensä nyrkkisääntöä, jossa konsonantit ja vokaalit vuorottelevat vaihtamaan myös artikulaattorien sulkemista ja avaamista erottuvan äänen tuottamiseksi. Tämän konsonantti-vokaalin kuvion voi havaita sanoissa, kuten “loma” ja “sähkö”.